maanantai 29. syyskuuta 2014

Uutta ruokailutilassa

Sivupöydän kaipuu on parannettu ja tarvittavat toimenpiteet tehty. Vaikka pohdintavaiheessa tuo Ikean 20 cm syvä Bestå ei ollutkaan se ykkösvaihtoehto, niin siihenhän me sitten kuitenkin päädyttiin. Ja onneksi päädyttiin, sillä vaikka syvyyttä ei kummoisesti ole, vetävät kaapit sisäänsä yllättävän paljon tavaraa. Siellä pomppusalpaisten ovien takana ovat nyt siististi säilössä mm. maljakot, kynttilät ja miestä väkevämmät. Vaikka ensisijainen tavoitteeni olikin saada pöydän taakse tasoa, vei vanha kunnon "säilytystilaa ei ole koskaan liikaa" -klisee voiton ja kalusteen mukana tullut kaappitila kompensoi reilusti pientä syvyysmittaa. 


Kaluste on ollut tuossa paikoillaan jo reilun viikon ja itse asiassa tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina. Miehen kanssa puhuttiin, että juuri tuollaista ratkaisua seinä on kaivannut ja hölmöä, ettei olla tajuttu sitä aikaisemmin. Kaappien päälle taas voi tehdä vaihtuvia asetelmia, vaikka toki tuo olemassa oleva taulu asettaa kyllä omat rajoitteensa. Ensimmäinen viikko ollaankin menty ihan simppelisti Iittalan Kivi -tuikuilla ja pihlajanmarjoilla. Ehkä loppusyksyä kohden sitten jotain runsaampaa. 


Menneenä viikonloppuna nappasin myös pallovalot kesäteloilta ja laitoin ne vanhalle tutulle paikailleen. Ja hei, arvaatkaa mitä. Ainakin täällä Jyväskylässä sai Kodin1:ltä ruusukimppuja eurolla! Innostuin niin, että ostin niitä ihan kaksin kappalein. Siellä ruokapöydällä pilkistää siis kahden euron ruskakimppu. 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Uuniomenat kauratäytteellä




Meidän taloutta on taas muistettu säkillisellä omenoita ja täällä kotikeittiössä on pidetty omenatalkoot. Vuosi sitten kerroinkin täällä omat säilöntätavat ompuille ja aikalailla samalla sapluunalla on nytkin menty. Sen verran teki kuitenkin heti mieli omenaherkkuja, että kokeilin tehdä kokonaisia uuniomenoita. Näilläpä sitä sai suun riittävän makeaksi ihan ilman vaniljajäätelöä tai -kastiketta, joten laitanpa tämän simppelin reseptin tänne teillekin jakoon. Ai että miten kivasti sopi kylmään syyspäivään omenan  maku ja kanelin tuoksu. 
Ps. Eihän se varmaan olisi hullumpaa, vaikka näitä tarjoilisi myös sen vaniljajätskin kanssa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Verkostoitumista syysparvekkeella


Viime kesänä ystävän painostuksesta ja avustamana loin oman Instagram -tilin. Lisäsin sinne yhden kuvan ja sen jälkeen unohdin koko sovelluksen. Tänä kesänä innostuin siitä uudestaan. Niinpä kaivelin muistin syövereistä esiin vanhat tunnukset ja syvennyin uudestaan instan toimintamalliin. Nyt olen lisännyt henkilökohtaiseen profiiliini jo hurjat viisi kuvaa. Ei mikään varsinainen repostelun aihe, mutta olenpahan mukana siellä missä koko ajan tuntuu tapahtuvan.

Koska syksy on uudistumisen aikaa, päätin lähes vuoden kestäneen jahkailun jälkeen, että nyt myös blogini saa vihdoin ja viimein luvan aktivoitua sosiaalisessa mediassa. Arvoin Facebookin ja Instagramin välillä. En tiedä oliko ratkaisu oikea, mutta insta vei voiton ja hei tyypit, siellä mä nyt blogini kanssa olen mukana instan kuvavirrassa. Pientä haparointia on vielä havaittavissa hashtagien kanssa, mutta kyllä tämä viimeinenkin mohikaani vielä jotenkuten pysyy perässä näissä nykypäivän kotkotuksissa.

Tulehan siis moikkaamaan mua sinne instaan, löydyn sieltä niinkin nokkelan nimimerkin takaa, kuin jen_casavolmari.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Syksyisempi olohuone




Meillä on täällä kotona aikamoinen hulabaloo; kuivaustelineellä kuivuu kymmeniä pikkuruisia sukkapareja, pyykinpesukone jauhaa seuraavaa satsia, ruokailutilassa odottaa seinälle kiinnittämistä puoliksi kasattu kaluste ja keskelle eteistä on parkkeerattu tummanharmaa kolmipyöräinen menopeli.  Vaikka tuo edellä mainittu ehkä antaa ymmärtääkin, niin ei, uusi tulokas ei ole vielä jättänyt yksiötään. Sen sijaan täällä on meneillään kovat valmistelut, jotta sitten kun aika kypsä, olisi kaikki täällä kotona laitettu valmiiksi. Ihan hyvältä alkaa vaikuttamaan, vaikka ihmettelen kyllä kovasti, mihin nämä kaikki tarvikkeet oikeasti saadaan järkevästi ja siististi mahtumaan? 
Onneksi joku nurkka on sentään kuosissa ja tällä erää se kohta löytyy olohuoneesta. Kartellin Louis Ghost on täytynyt siirtää vankkureiden tieltä eteisestä olohuoneeseen. Vähän harmittaa, sillä tuoli toimi loistavana laskupaikkana käytössä olevalla käsilaukulle. Toisaalta, passaa se kivasti tuohon sohvan jatkoksikin ja kyllä se veska on paikkansa löytänyt myös uuden järjestyksen myötä. Syksyistä fiilistä olohuoneeseen tuovat tuolin päälle hankittu feikkitalja ja nuo ihanan väriset edelliseltä kauppareissulta hankitut ruusut. 

Nyt nautitaan vielä auringonvalosta ja jatketaan järjestelypuuhia. Illan tullen lämmitetään sitten kuppi kuumaa, sytytellään kynttilät ja virittäydytään Vain elämää -formaatin tunnelmiin. Silloin viihtyy. 

Ihanaa syysperjantaita kaikille!     

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mammalomakuulumiset

Viime perjantaina oli viimeinen työpäiväni tällä erää ja täällä sitä vaan vietellään jo kolmatta virallista mammalomapäivää. Työkavereita muistin mm. näillä Kinuskikissan pehmeillä suklaakekseillä, joihin lisäsin vielä piristystä m&m-karkeilla. Näyttää siltä, että keksit olisivat lastenkutsuille kaikkine väripilkkuineen, mutta kyllä ne ihan aikuiselle väelle menivät ja maistuivatkin vielä hyvin.   
En ole tainnut oikein vieläkään ymmärtää, että nyt ei hetkeen lähdetä aamuisin työmaalle ja vielä jonkin aikaa päivien aikataulu on oikeastaan ihan vaan itsestäni kiinni. Välillä tuntuu, että kaikkea pikku puuhastelua on hurjasti, mutta toisaalta taas siltä, että olisihan siellä töissä voinut vielä hetken aikaa olla, sillä onhan tässä nyt laskettuun aikaankin vielä jokunen viikko. Olen tosin pyrkinyt noudattamaan lähipiiristä saatuja neuvoja; rentoutunut ja levännyt ahkerasti, vielä kun niin voin tehdä. 

Syksyn satoakin on saatu pakkaseen, kun mies innostui lähtemään puolukkaan. Itsekin olisin halunnut marjametsään, mutta tuo kyykkiminnen ei enää tässä vaiheessa käy kovin sutjakkaasti, joten luultavasti olisin ollut reissulla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Toisaalta, olisihan se ollut kivaa istua kannon nokassa eväitä syöden. Riittihän sitä puuhaa onneksi vielä kotonakin, kun siivosimme kahteen pekkaan 10 litraa puolukoita. Siinä sitä istuttiin vastakkain keittiönpöydän ääressä ja ihmeteltiin, että väheneekö ne puolukat ollenkaan. Naurettiin myös, että eipä olisi tullut vielä pari vuotta sitten mieleen viettää perjantai-iltaa tällaisissa merkeissä. 














Koska vointi on hyvä, ajattelin lähteä huomenna päiväreissulle Helsinkiin Habitareen. Jo monena syksynä olen kyseisille messuille halunnut, mutta aina on jotenkin jäänyt lähtemättä, nyt siihen on loistava tilaisuus ja odotan tapahtumaa kovasti. Samalla reissulla on hyvä hoitaa pari Ikean hankintaa. Voi olla, että kolmen tunnin automatka suuntaansa ei tunnu enää kovin miellyttävältä, mutta tarvittaessa pidetään extrataukoja ja onneksi minun ei itse tarvitse olla ratin takana. Tuon reissun jälkeen ajattelinkin sitten liikkua vähän pienemmällä säteellä kodista ja synnytyssairaalasta.

Mukavaa keskiviikkoa tyypit. Minä jään odottamaan blogeihin ehkä jo tänään ilmestyviä herkkupaloja Habitaresta ja virittäydyn huomiseen messupäivään.          

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Haaveita elämänkumppaneista

Olen nyt useampana iltana löytänyt itseni selailemasta Vepsäläisen 2015 kuvastoa. Kansien välistä löytyy toinen toistaan inspiroivempia sisustuskuvia, kauniita valaisimia ja ihastuttavia kalusteita, jotka haluisin saada näiden oman kodin seinien sisäpuolelle nyt heti. Välillä vastaan tulee muotoilua, joka ei natsaa minun mieltymysten kanssa sitten yhtään, sekä hintoja, jotka saavat säpsähtämään. Tietyille sivuille huomaan hakeutuvani kuitenkin uudestaan ja uudestaan, sieltä löytyy ne omat suosikit tai vain yksikertainen asetelma, joka pysäyttää.


Huomaan ihastuneeni Normann Copenhagenin Tablo -kahvipöytään. En valitettavasti ole vielä nähnyt valkoisen muovin ja saarnipuun yhdistelmä näyttää livenä, mutta ainakin muotoilu on täysi kymppi. Kuvan perusteella haluan uskoa, että pöytä ihastuttaisi myös tosielämässä, muovista huolimatta. Katsokaa nyt itsekin, miten kaunis tuo pöytä kaikessa yksinkertaisuudessaan on, vai mitä?


Myös Woodnotesin sivua on katseella kulutettu. En tiedä uppoaisiko tuo harmaa raidallinen Rest -tyyny liikaa meidän tumman sohvaan, mutta onneksi siinä tapauksessa tarjolla on myös vaaleampi vaihtoehto. Tyynyäkin paremmalta näyttää raidallinen Avenue -paperinarumatto. Olen tokikin jo kohta vuoden päivät ihastellut kyseistä mattoa Kertun upeista olohuonekuvista, mutta tänä syksynä ihastukseni on muuttunut rakastumiseksi. 


Harmi vaan, että kun tunteiden sijasta ajattelee järjellä, niin meillä ei oikeasti ole tarvetta uudelle sohvapöydälle, sen enempää kuin matollekaan. Toistaiseksi nämä ihastuksen kohteet päätyvät siis vain uusien elämänkumppanien haavelistalle. Olisiko kuitenkaan ihan kamalaa vähän salaa toivoa, että tuleva vauva puklaisi nykyisen olohuoneen maton vaihtokuntoon tai mies onnistuisi vahingossa kippaamaan siihen kohtalokkaat mustikkakeitot?  Silloin voisimme yhdessä sen tärkeimmän elämänkumppanin kanssa käydä lunastamassa kotiin tuollaista raidallista ja paperinarullista silmäniloa.