tiistai 18. helmikuuta 2014

Kodin kukkaoppia; alkeiden alkeet

Selvennetään nyt ensi alkuun, että minä en todellakaan ole mikään hortonomi tai floristi (vaikka kukkasidonta vaikuttaa kyllä varsin kivalta puuhalta), en sitten lähellekään. Kasvitietämykseni on valitettavan suppea ja mm. viimekesänä hääkimpun kukkia valitessa osoittelin kukkamyyjälle kuvista mitä haluan ja mitä en, liikkeessä esillä olevien ja kuvissa esitettyjen kukkien nimiä kun en sen kummemmin tiennyt. Tietämykseni on tiivistettynä sellaisella ruusu-/tulppaanitasolla. 

Vaan pääsinpä kokemaan kukka-asioiden tiimoilta pientä ylemmyyden tunnetta, kun viime perjantaina mieheni yllätti minut ystävänpäivän kunniaksi tällä kuvassa näkyvällä kukalla orkidealla(?). Töistä kotiin tullessani, hän odotti hetken, että huomaisin valmiiksi maljakkoon (miehekkäästi suoraan muovipakkauksessa) laitetun kaunokaisen sekä vieressä olevan suklaarasian. Pian yllätyksen huomasinki ja vilpittömän iloisena kehuin saamiani lahjuksia. Mies tuli ylpenä kukan viereen ja kertoi minulle sen olevan leikkokukka. En voinut olla hymyilemättä. Ihanko totta, että oikein leikkokukka, kysyin. Vastaus oli varma ja jämäkkä: Kyllä! Hymyni taisi muuttua jo naurun remakaksi, kun mieheni vahvisti sanoisiaan kertomalla, että kuitissa selkästi luki tämän olevan leikkokukka. Samalla kuin aloin poistamaan tästä leikkokukasta muovikäärettä ja leikkasin varteen uuden imupään, kertasin miehelleni sanan leikkokasvi merkityksen ja kerroin, ettei se suinkaan ole tämän yksilön nimi. Lohdutin toki hieman ärsyyntynyttä miestäni, että eihän hän sinänsä väärässä ollut, leikkokukkahan tämä tosiaan on, mutta ei vaan sillä tavalla, kun hän asian kuvitteli. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vain pitää suu soukemmalla ja olla korjaamatta miehen sanomisia. Voi nimittäin olla, että tälläisia leikkokukkayllätyksiä ei ole hetkeen näköpiirissä.

Summa summarum, ystävänpäivän muistaminen on ihana ja koristaa kotia kauniisti tälläkin hetkellä. Samaa ei voi sanoa suklaista, jotka popsittiin parempiin suihin jo viikonlopun aikana.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ajatuksia ystävyydestä

Hyvän ystävän voi löytää jo pienenä lapsena. Hänen kanssaan voi yhdessä käydä läpi nuoruuden kasvukivut, kokeilla rajoja, tehdä virheitä, oppia niistä kantapään kautta ja kasvaa aikuiseksi. Vaikka edellisestä tapaamisesta vierähtäisikin tovi tai toinenkin, jatkuu juttu luontevasti aina siitä, mihin se on viimeksi jäänyt. Hyvän ystävän voi löytää myös myöhemmin, teinivuosina tai aikuisiällä. Hän voi olla löytö opiskeluajoilta, mönkään menneen parisuhteen aikaisesta tuttavapiiristä tai elämäsi tärkeimmän ihmisen perhepiiristä. 

Ystävyys ei katso uskontoa, poliittista kantaa tai taloudellista tilanneta,  mutta samansuuntaisten arvojen jakaminen tekee yhdessäolosta helppoa. Ystävältä voi vaatia monia ominaisuuksia, kuten rehellisyyttä, luottamusta, aitoutta ja välittämistä. Nämä kaikki ovat toki tärkeitä kriteereitä, mutta mielestäni hyvästä ystävyyssuhteesta kertoo myös se, että yhdessä vietetty aika on mukavaa ja tapaamisesta tai puhelinmaratonista jää hyvä fiilis. 


Oli ystävyyssuhde sitten jatkunut jo kolmattakymmenettä vuotta tai laskettavissa vasta yhden käden sormilla, voi se silti olla yhtä arvokas. Ystävyyssuhteet voivat olla erilaisia ja niiden lähtökohtana eivät ole aina samanlaiset asiat. Yhteistä kuitenkin on se, että hyvä ystävyyssuhde mukautuu elämän eri tilanteisiin ja kestää toisinaan pieniä kolhuja, mutta antaa aina enemmän kuin ottaa.   

Hyvää ystävänpäivää!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Tunnelmia kässäkerhosta

Muistanette viime marraskuussa pidetyn Putiikkipäivän? Päivä oli niin onnistunut, että me keski-suomalaiset sisustusbloggaajat aloimme samantien suunnittelemaan uutta yhteistä tapahtumaa. Kauan ei nokka tuhissut, kun Piipadoon Piia ja Paula ideoivat meille kässäkerhon. Niinpä viime lauantaina kymmenkunta naista kokoontui jälleen yhteen, tällä kertaa Piian upeaan kotiin. 

Itse pääsin paikalle vähän myöhässä ja jäin paitsi talokierroksesta, mutta onneksi sain luvan kurkkia paikkoja omin päin. Täytyy sanoa, että jos tässä vähän oli omakotitalokuumetta, niin lauantain jälkeen lämpö on noussut taas pariastetta. Kerrassaan viihtyisässä ja ihania yksityiskotia täynnä olevassa kodissa saimme kässäkerhon merkeissä kokoontua. Iltapäivä alkoi kuulumisten vaihdolla ja  ja sainpa tutustua myös pariin uuteen bloggariin. Puheen sorinan lomassa maisteltiin nyyttäripöydän antimia ja kippistettiin toki kuplivalla.




Kuten perjantaina jo vinkkasin, olin valmistellut päivään omaa projektia, jota olisin sitten voinut sillä briljeerata ja olla olevinaan kuin vanha tekijä. Vaaleanpunainen lankakerä jäi kuitenkin laukunpohjalle, sillä Piia ja Paula olivat järjestäneet paikallisten yritysten sponsoroimana meille kaikille tykötarpeet ohjeineen päivineen. Omat aloituspakkaukset meille kaikille tarjosi paikalliset lankakaupat Poppeli ja Titityy sekä Harjun Paperi sekä Suomen Käsityön museo.
Kuva lainattu: Piipadoo























Keltään ei siis löytynyt hyväksyttävää (teko)syytä olla neulomatta. Itse aloin siis muiden tavoin neulomaan lahjapussista löytyvistä langoista mukana tullutta ohjetta hyödyntäen, heti kun olin saanut Rillalta avustasta aloitussilmukkaan. Mitään vauhdin hurmaa ei puikottelu minun osaltani ollut, mutta tulipahan tehtyä ihan uudenlaista kuviota ja todettua, kuinka mukavaa puuhaa kutominen onkaan, jos vain silmukat pysyy kyydissä ja oma pää laskuissa mukana. Näillä tykötarpeilla oli hyvä aloitella. Ja hei, käsityöt kesken -kyltti, kuuluu nyt jokaisen kässäkerholaisen varustukseen. 
Kuva lainattu: Piipadoo

Yhteinen iltapäivä oli jälleen loistava! Se, että pääsee tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin, on ehdottomasti parasta mitä tämä blogi on minulle antanut. Tulkoon näitä tapahtumia paljon lisää. 

Lämmin kiitos illan emännille; Piipadoon Piialle ja Paulalle ja erityisesti Piialle, että pääsimme kylään hänen upeaan kotiinsa. Kiitos myös muille kässäkerholaisille; Kertulle, Rillalle, Melinalle, Satulle, LittleB:lle, Viiville, Katjalle ja Liinalle!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Koukussa

Arjessa mennään ja lujaa. Työviikkoa on jatkanut vielä opiskelurupeama, joka taputellaan tämän kuun osalta pakettiin huomenna. Kovin kummoisissa perjantai - jesnytalkaavapaat - fiiliksissä täällä ei siis toistaiseksi olla, sillä huomennakin on noustava herätyskellon tahdittamana syventämään osaamista. Onneksi huomiselle on luvassa myös oletettavasti kepeämpää meininkiä kera ihanaisten blogitytsyjen ja siihen liittyykin tämä käsityötekele virkkuukoukkuineen.


Minulla ei ole ollutkaan käsityöprojektia sitten viime talven, jolloin puikottelin meille koristetyynynpäällisen. Nyt, huomisesta johtuen, olen kehittänyt itselleni sellaisen. Ajattelin laittaa työtä vähän alulle jo täällä kotona ja kaivaa muistin syövereistä (lue: googlesta) silmukkatekniikat, jotta olisin sitten huomenna täydessä terässä. Vaikkei siltä vielä ehkä näytä, niin tässä työssä on logiikka ja kyllä, tästä olisi kaiken lisäksi tarkoitus tulla jotain käyttökelpoista. Jos onnistun, tulen taatusti ylpeilemään aikaansaannoksellani myös tähän foorumiin. 

Täytyy muuten sanoa, että varsin koukuttavaa puuhaa tämä virkkaaminen, millään ei malttaisi lopettaa, vaikka huomisellekin pitäisi jotain jättää. Minä toivottelen mukavaa perjantai-illan jatkoa ja ehkä pyöräytän vielä muutaman silmukan. 

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lauantai-inspis

Olenpa tainnut joskus jo mainitakin, että erilaiset asuntosivustot kuuluvat minun suosikkeihini. Suomen tutuimmat välityssivut tulee vilkaistua, jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin useamman kerran viikossa. Vaikkei uusi koti olisikaan juuri sillä hetkellä ajankohtainen asia, on kiva selata oman kotikaupungin tarjontaa ja pysyä kärryillä hintatasosta ja millä alueilla on enemmän vaihtuvuutta. Joskus on toki kiva laajentaa hakua koskemaan koko Suomea ja selailla läpi ne hintavimmat kohteet. Sen lisäksi, että haaveilu on sallittua, saa oman tulotason ulottumattomissa olevista kohteista kuitenkin hyviä vinkkejä niin arkkintehtonisista kuin sisustuksellisistakin ratkaisuista.

Sitten on vielä toki kaikki lukuisat ulkomaalaiset sivustot, joilla voisi viettää aikaa tolkuttoman kauan. Ruotsalaisen Alvhem Mäklerin tietävät monet, eikä ihme, niin ihania kaupunki koteja sivusto pitää sisällään. Rehellisesti sanottuna itse sain kuitenkin joku aika sitten lievän yliannostuksen kyseisestä sivustosta, sillä tuntui, että kohteet olivat vain toisintoa edellisistä. Onneksi päätin taas pitkästä aikaa palata katsomaan Alvhemin kuulumiset, sillä toisintoa tai ei, törmäsin siellä tähän upeaan citykaksioon. Vaikka haaveet ovat toki enimmäkseen siinä omakotitalounelmassa, niin joskus tekisi mieli pyörtää puheensa ja tehdä koti tällaiseen kaupungin sykkeessä olevaan huoneistoon.  Tässä teille siis lauantain kunniaksi inspiskuvia suoraan Vasastadenista. 




























Kuvat lainattu: Alvhem