sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Macarons at home suite home


Kun aikaa on hieman yli 30 minuuttia, ja myöhästyä ei kertakaikkiaan voi, täytyy tehdä varsinaisia pikaostoksia harvoihin ja valittuihin paikkoihin. Minulla oli tämä tilanne alkuviikosta "isolla kirkolla", kun työpäivän jälkeen huomasin, että junan lähtöön on aikaa reipas puolituntinen. Tilanne täytyi hyödyntää. Kiireellä rynnistin ison laukun ja painavan läppärin kanssa (olenko muuten vanhanaikainen, kun kaipasin rautatieasemalla lukittavia säilytyslokeroita?) Aleksanterinkadun H&M Homeen etsimään tiettyä kynttilänjalkaa. Ystävällinen myyjä kertoi haluamani tuotteen loppuneen, mutta tyhjin käsin ei tokikaan tarvinnut lähteä. Nappasin ostoskassiin parin tiskirätin lisäksi tuon kuvissa näkyvän kynttilän. Kaunis, eikös vain?

Kun pikaiset sisustusostokset oli tehty, säntäsin Stockalle ruoan perässä. Herkullinen patonki matkaevääksi reilun kolmen tunnin junamatkalle kohti kotia ja  makeat Macaron-leivokset tuliaisiksi. Jep, Vaikka H&M Homea meillä ei olekaan,  saa näitä samoja marenkinappuloita kyllä ihan näiltäkin leveyspiireiltä. Silti en malttanut olla ostamatta, jotenkin niissä on olevinaan eri fiilis kauampaa tuotuna.

Kun illalla sitten pääsee kantamuksineen kotiin, voi kiskaista pehmeät kotivaatteet päälle, keittää iltateet ja nauttia siitä uuden kynttilän luomassa tunnelmassa kera Macaronsien  Nämä kuvat ovat siis jo muutaman päivän takaa, mutta sopivat loistavasti myös tämän illan tunnelmaan. Koko viikonloppu on nimittäin kulunut poissa kotinurkista, mutta vihdoin on taas aika oman hetken omalla sohvalla.

Home Suite Home

torstai 26. syyskuuta 2013

Motivaatiota haaveilusta

Meillä on täällä käynnissä eräänlainen kodin syyshuolto. Siihen sisältyy mm. terassin talviteloille laitto, kesäromppeiden varastointi sekä sokerina pohjalla kaappien ja laatikoiden siivous. Jälkimmäinen homma on se työläin, mutta samalla tietenkin myös palkitsevin. Järjestelyn jälkeen tilaa tulee aina kummasti lisää. 

Syyshuolto alkoi pari päivää sitten ja työhuone on nyt räjäytetty levälleen. Homma on vielä pahasti kesken ja täällä on nyt valitettavan sekainen yleisilme. Kiireen ja muiden (teko)syiden vuoksi hommat ovat vähän venyneet. Mielenkiintoa ei vain ole enää illan tullen riittänyt istahtaa lattialle ja käydä läpi kaiken maailman kuponkinippuja ja ihmetellä, mitä kaikkea sitä ihminen tuleekaan säilöneeksi.  Sen sijaan olen sulkenut pommin jäljiltä olevan huoneen oven ja siirtänyt tuskaa tuonnemmaksi. Ehtiihän sitä sitten viimeistään sunnuntaina. 

Koska kotipuuhastelu ei ole maistunut, olen löytänyt itseni katselemasta kuvia kauniista ja siististä kodista. Esimerkiksi näissä Alvhemin sivuilta löytyneen vaalean ja valoisan kolmion neliöissä silmä lepää. Kodissa on raikasta ja ihanan väljää ja tietenkin persoonallisia yksityiskohtia. Tällaiset kuvat pistävät aina miettimään, kuinka mukavaa olisikaan asua vanhassa (mutta remontoidussa) kerrostaloasunnossa, jonka ylellisyyksiin kuuluisivat vanha lankkulattia ja leveät ikkunalaudat. Korkean huoneiston ikkunoista olisi näkymä aivan ytimeen ja parvekkeelta kuulisi kaupungin äänet...


 





Kun kuvien ihailu ja haaveilu on jatkunut tarpeeksi pitkään, palaan miettimään omaa kotia. Huomaan saaneeni intoa omaan keskeneräiseen projektiin; en halua tänne sotkuisia huoneita. En, vaikka sekamelska olisikin oven takana piilossa. Hmm,  vielä ehtii vähän järjestellä kaappeja ennen nukkumaanmenoa....

tiistai 24. syyskuuta 2013

Meidän häiden vetonaula; Beatwave

Palataanpa vielä tiistai-illan kunniaksi häämuisteloihin, sillä tämä bändivinkki voi olla jollekin häitään tai muita juhlia suunnittelevalle varsinainen potti. Meille se ainakin oli. Mikä onni, että meille vuosi sitten sattuman kautta tätä "bilepumppua" suositeltiin.    

Kun häiden musiikkipuolta suunniteltiin, oli mielessä vahvasti ajatus dj:stä. Lopulta olimme kuitenkin sen verran nössöjä, että päädyimme tutumpaan ja perinteisempään vaihtoehtoon; bändiin. Dj:n virkaa toimitti sitten hartaudella koottu Spotify -lista. Spotify -listojahan meillä oli muuten kaksin kappalein; ensimmäisessä listassa oli taustamusiikkia juhlan alkuosaan ja jälkimmäisessä biisejä iltahumputteluun. Meidän loistavan musiikkimaun mukaan koottu soittolista jäi kuitenkin auttamatta kakkoseksi illan bändille, Beatwavelle.






















Neljästä musiikkitaiturista koostuva bilebändi Beatwave aloitti tanssit sovitusti noin klo 21 meidän häätanssilla, joka oli Maria Menan I'm in love. Illan aikana he vetivät kolme 45 minuutin settiä, ja kuten olimme sähköpostitse etukäteen sopineet, koostui ensimmäinen osio enemmän sellaisesta anopin pyörityksestä ja loput kaksi settiä mentiinkin sitten jo ihan täysillä. Meillä tuli häävalmistelujen loppupuolella sen verran kiire, että toivebiisilistan teko bändille kertakaikkiaan vain jäi tekemättä. Vaan eipä tuo haitannut; meno oli aivan loistavaa! Mukana oli niin tämän päivän hittejä, kuin loistokipaleita menneen vuosituhannen lopulta. 

Bändin repertuaariinhan kuuluu paljon huikeita ysärirenkutuksia ja juuri tämä (kaverin suositusten lisäksi) sai meidät valitsemaan kyseisen bändin. Biisivalinnat menivät suoraan jalkojen alle ja vieraat veivasivat mm. Safri duon, E-roticin ja Alexian tahtiin ja taidettiinpa siinä sivussa miksata yhteen Shakiran parhaat. Ei varmaan iske kaikkiin morsiuspareihin, mutta meihin iski sitten senkin edestä. Lisäksi saimme vierailta, ikään katsomatta, valtavasti kiitosta bändistä ja näkyihän sen suosio myös tungoksena tanssilattialla. Tietenkin menevään tunnelmaan vaikutti kovasti myös kiitettävästi tanssilattiaa kuluttanut juhlakansa. Oli mieltä lämmittävää huomata, kuinka niin monet vieraat viihtyivät tanssilattialla yömyöhään saakka ja nauttivat menosta.



























Kaikki postauksen kuvat: Hannu Rainamo

lauantai 21. syyskuuta 2013

Omenasta on moneksi

Täytyy myöntää, että olen aina ollut hieman saamaton syksyn sadonkorjuussa. Elämäni sienestys- ja marjastusreissut voikin laskea ihan yhden käden sormilla. Hieman olen kuitenkin kunnostautunut tai sitten ihan vain kasvanut vähän aikuisemmaksi, sillä viime syksynä olin ensimmäistä kertaa keräämässä suppiksia ja tulipa siinä samalla poimittua muutama puolukkakin. Huomasin sen olevan oikein rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa. Siitä inspiroituneena uhottiin rinnat rottingilla miehen kanssa, että tänä syksynä kerätään itse omat mustikat ja ollaan muutenkin aktiivisempia hyödyntämään luonnonvaroja.

Paskanmarjat. Eipä olla paljon mustikassa käyty. Viikot ovat vain jotenkin hurahtaneet ohi ja nyt näyttää siltä, että ensi talven smoothiemustikat poimitaan automarketin pakastealtaasta.








Aivan uusavuton en kuitenkaan ole onneksi ollut. Olen nimittäin yllättänyt itseni keittiöstä pienimuotoisista omenansäilöntätalkoista. Omppuja on tarjottu meille vähän joka puolelta ja avosylin ollaan pussukat otettu vastaan, sillä olen työpaikan kahvipöytäkeskustelun innoittamana inspiroitunut tekemään niille muutakin kuin syömään sellaisenaan tai lohkomaan omenapiirakan päälle.

Muutama kassillinen näitä hedelmiä on siis lohkottu, siivutettu tai soseutettu. Kanelilla maustettua omenasosetta ja lohkottuja paloja on säilötty pakkaseen. Lohkoja voi sitten pitkin syksyä ja toivottavasti vielä talvellakin hyödyntää smoothiessa ja siinä omenapiirakassa. Sose taas päätyy todennäköisesti rahkan tai puuron sekaan.









Yhden omenasatsin taas päätin kuivattaa uunissa. Tein pari testierää, joista toiseen ripottelin pari milliä vahvojen siivujen päälle hieman tomusokeria, kun taas toiset siivut kurtistuivat ihan naturellina. Siivut kuivuivat reippaat kaksi tuntia sata asteisessa uunissa ja ai että, kun tuli hyviä. Tästä taisi tulla henkilökohtainen suosikkini.

Sokeroidut olivat luonnollisesti hieman makeampia, mutta kovin kummoista makueroa en testierien välillä huomannut. Tomusoeri oli siis ehkä hieman turha lisäys. Jos kokeilet tätä uunissa kuivatusta, niin muista jättää uunin luukku raolleen, jotta ylimääräinen kosteus pääsee poistumaan. Minulla oli puukauha luukunvälissä ja hyvin pelitti. Ehkä tulevaisuudessa siirryn vielä uusille asteille tässä omenoiden säilömisessä ja kokeilen tehdä itse omenamehua.


Omenantuoksuista viikonloppua!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Olohuoneen muutossuunnitelma

Olohuoneen inspiraatiokuvien jälkeen on aika siirtyä uudistusprosessin seuraavaan vaiheeseen; muutossuunnitelmaan. Tässä pukkaa nyt siis samaa, mutta ennennäkemätöntä kuvakulmaa olohuoneen nykytilasta. Huoneen sijasta tilaa kuvannee paremmin nurkkaus, sillä kuten kuvasta näkyy, ei tämä tila ole neliömääriltään mikään varsinainen riemuvoitto. Pieni tila ei kuitenkaan haittaa, tilaan mahtuu varsin hyvin mukava nurkkasohva ja tv. Eikös niillä elementeillä saa jo toimivan olkkarin?

Sitten itse asiaan. Kuten aiemmin kirjoitin, olen tässä tilassa tyytyväinen ainoastaan tuohon sohvaan ja mattoon. Kuvassa näkyvä, viime syksynä sohvapöydäksi ostettu, Etolan "feikkikartell" oli suoraan sanottuna virheostos. Nuukuuksissani ostin tuon Kartellin Jolly -pöydän korvikkeeksi. Ajattelin, että se on pieni, kevyt ja näppärä, helppo siirtää tarvittessa sivummalle tieltä pois. Vuoden käyttökokemuksen jälkeen joudun kuitenkin kertomaan, että pöytä on a) aivan liian pieni b) aivan liian kevyt c) täynnä naarmuja. Naarmuuntuminen on tietenkin omaa typeryyttä, koska olemme vähät välittäneet esimerkiksi lasinalusista. Niitä käyttämällä pöytä voisi olla paremmalla kuosissa. Onneksi naarmuuntunut pinta näkyy oikeastaan vain suorassa auringonvalossa, mutta naarmuja tai ei, pöytä saisi lähtöpassit jokatapauksessa, sillä haluamme enemmän laskutilaa olkkariin. Uusi malli on tosin vielä etsinnässä, mutta muutamia potentiaalisia yksilöitä on jo rankattu suosikkilistalle. 

Toinen murheengryyni on tuo tv-taso. Se on itse asiassa siskoni vanha, Ikean Lack taso. Taso oli jo meille tullessa ehtinyt ottaa osumaa ja päätimme päällystää sen valkoisella kiiltävällä dc-fixillä. Siitäkään tarinasta ei ole paljon kerrottavaa, sillä kun kaksi suurten linjojen ihmistä puuhastelee tarramuovin kanssa, niin lopputulos ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua. Taso oli toki lähtökohtaisestikin väliaikainen ratkaisu, sillä haluan digiboxit ja muut härvelit ovien taakse piiloon. Uusi tv-tasokin on siis hankintalistalla.
Toivelistaa jatkaa myös pieni sivupöytä, jotta voisin nostaa Bourgie-valaisimen lähemmäksi sohvaa. Valkoinen seinä ammottaa tyhjyyttään ja olen vihdoin ja viimein antamassa periksi tauluhyllylle. Pitkään olen ollut enemmänkin taulunripustuskiskotyttö, mutta nyt olen päättänyt avata oven tauluhyllylle ja sen tuomille mahdollisuuksille. Sitten on vain pohdittava; musta vai valkoinen hylly? Keskeisesti sohvan mukaan vai keskeisesti seinän mukaan? Tottapuhuen näitä vaihtoehtokuvia katsellessa olen jo aika varmasti päätökseni tehnyt, mutta kysynpä silti sinunkin mielipiteesi; kumpi on parempi sijoituspaikka hyllylle?





























Näillä suunnitelmilla jatketaan olohuoneen päivityksen kanssa. Kun isommat linjat on kunnossa, päästään siihen parhaaseen vaiheeseen; tyynyihin, kynttilöihin ja muihin somisteisiin. Projektin aikataulu on löyhä ja korreloi budjetin kanssa, joten mitään yhden yön ihmettä tässä tuskin tullaan näkemään. Käytännön toteutuksen voisin kuitenkin aloittaa hyvinkin pian, viltinpesupuuhilla nimittäin.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Olohuoneen sisustusinspiraatio

Leppoisaan lauantai-iltaan kotisohvalla kuuluu tänään sisustushaaveilut. Kuten jo aiemmin täällä mainitsinkin, kaipaa olohuone pientä tai oikeastaan vähän isompaakin fiksausta. Totta puhuen ainoat elementit, joihin olen nykytilassa tyytyväinen, ovat sohva ja matto. Sisustuspalettia veivataan siten näiden perusosien ympärillä. Visioita olohuoneen uuteen ilmeeseen olen pyöritellyt päässäni jo ennestään, mutta koottuani näitä alla olevia kuvia omaan Pinterest kansiooni, on ideapankki laajentunut mukavasti. Nyt olisikin valtava hinku päästä sisustuskaupoille.






Suurin kysymysmerkki lienee nyt se, haluanko haluammeko olkkariin selkeitä ja graafisia linjoja vai ylellisempää ja pehmeämpää tyyliä. Itse en oikein osaa päättä.  Kuten kuvista voi päätellä, pidän niin molemmista ja toivon voivani yhdistää nämä linjat fifty-sixty -periaatteella. Saa nähdä millaisen sillisalaatin saan vielä syksyn mittaan aikaiseksi.

torstai 12. syyskuuta 2013

Haaste: Uusia kuvakulmia

Blogimaailmassa kiertää jos jonkinmoisia haasteita ja tänään Littlebigthings -blogin LittleB veti minut mukaan erittäin kivaan sellaiseen. Haasteen nimi, uusia kuvakulmia, kertoo jo ehkä oleellisimman. Tässä kuitenkin vielä alunperin Kotila -blogista lähtöisin olevan haasteen ohjeistus:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.

- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).

- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.

- Have fun!

Täytyy sanoa, että tämä haaste saapui tähän osoitteeseen kyllä juuri sopivaan aikaan. Nimittäin juuri tänä aamuna, ennen töihinlähtöä, mietin jälleen kerran, että makuuhuoneesta ei ole juurikaan kuvia blogin puolella näkynyt. Ajattelin, että siitä olisi ehkä hyvä vilauttaa muutamaa nurkkausta. Niinpä ryhdyin heti töistä kotiin tultuani toimeen suuntaamalla kameran kanssa makkariin. Ja tadaa, täsä niitä kuvakulmia ny olis!




Nyt on vielä mukavasti valoa kuvata kotikuvia töiden jälkeen Kuukauden päästä tilanne voikin sitten jo käydä haastavaksi ja kuvaamistouhut pitää ajoittaa viikonlopulle. 
Koska pelin henkeen kuuluu vierittää haastetta eteenpäin, toivoisin seuraavien blogien esitelevän omassa blogissaan uusia kuvakulmia.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ken olikaan arpaonnen suosima?

Tämän blogin ensimmäinen arvonta on saatu päätökseen, kun tänään sunnuntai-illan ratoksi suoritin pienen arvontaoperaation Exceliä ja Random.org -sivustoa hyväksi käyttäen. Palkintona oli siis kaksi kappaletta Iittalan HotCool -laseja ja voittajaksi selviytyi... tättärärää... 

Ruut 

seuraavalla kommentilla:

"Mukana kahdella arvalla!! :) nuo on kivat mukit!!! Täällä ollaan aikalailla samoilla mietteillä.. Bloggaaminen vie aikaa, mutta on mukavaa ja melkein saman verran tämä omakin blogi on täällä ollut :) Itse tykkään syksystä. Kynttilät, ihan tavallinen arki, punaviini ja viltti :) Voisko parempia juttuja syksyllä olla ;) Niin ja ne kivat telkkariohjelmat jotka taas alkaa :)"

Laitatko minulle yhteystietosi oikeassa sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni, niin saan palkinnon lähtemään oikeaan osoitteeseen.

Onnea voittajalle ja lämmin kiitos kaikille osallistuneille!


perjantai 6. syyskuuta 2013

Aurinkoiset perjantaiterveiset

Taitaa olla aika yleistä, että syksyisin pukkaa päälle pientä, tai vähän isompaakin, sisustusvimmaa? Minuun se ainakin on iskenyt tässä viime päivinä, kun arki on normalisoitunut ja on taas aikaa katsoa eri tavalla ympärille. Kesän aikana en hirveästi puuhastellut kodin eteen, parveketta lukuunottomatta, mutta jälleen näin syksyllä, kun sisällä vietetty aika lisääntyy, alkaa huomiokin taas kiinnittyä kodin lookkiin.

Syksyisestä sisustusvimmasta huolimatta, eilen töistä kotiin tullessa mielessä ei varsinaisesti olleet viltit ja kynttilät, sillä aurinko valaisi kotia nätistä ja loi todella kesäisen tunnelman. Pitkästä aikaa tuli kuitenkin kunnolla pysähdyttyä ja katsottua kotia sillä silmällä. Vaikka moni juttu näytti hyvältä ja laittoi hymyilyttämään, huomasin muutamia fiksausta vaativia juttuja. En nyt varsinaisesti voi sanoa, että olohuoneen "sisustus sucks big time", mutta huomasin, että suurin osa näistä fiksattavista asioista löytyy kyseisestä tilasta. Aloin samantien mielessäni tekemään listaa, näistä syksyn aikana kuntoon laitettavista asioista. Veikkaan kylläkin, että tästä listasta tullaan kyllä käymään pientä vääntöä miehen kanssa, sillä hänen mielestään ainut olohuoneessa uudistusta kaipaava asia on telkkari. Noh, alkaahan tuolla meidän töllöttimellä olla jo ikää, mutta siitä huolimatta minun mielestä muutama muu juttu kiilaa uuden television edelle 6-0. Katsotaan miten meitin listan käy.
Olohuoneen uudistusta vaativat jutut saavat vielä jäädä hautumaan ja odottamaan toteutusta myöhemmälle syksyyn.  Nyt aion vain keskittyä nauttimaan tulevasta viikonlopusta ja syysauringon säteistä kodin pinnoilla.


Aurinkoista viikonloppua tyypit! 
Ja hei, vielä pari päivää aika osallistua arvontaan.  

maanantai 2. syyskuuta 2013

Hääkuvat vesisateessa

Jos sade hääpäivänä tietää onnea, niin tämä aviopari sai sitä kyllä ihan roppakaupalla.

























Sää meidän hääpäivänä meni aivan kuten oli ennustettukin. Ja voi pojat kuinka tarkkaan, tunti tunnilta tiesinkään ennustuksen, olinhan seurannut viimeiset kymmenen päivää intensiivisesti Forecan sivuja. Tiesin, että aamupäivällä paistaa vielä aurinko ja iltapäivällä, siinä neljän aikoihin, sataa jo kunnolla. Meidän vihkiminen oli klo 15 ja hääkuvaus oli varattu heti sen jälkeen. Lopputuleman arvannettekin.

Kirkosta ulos tullessa vettä satoi jo sen verran mukavasti, että sateenvarjo oli enemmän kuin tarpeen. Valokuvaajamme oli ennakoinut tilanteen ja kysyi vielä haluammeko mennä studioon. Se oli laitettu valmiiksi sateen varalta. Miehen kanssa olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että alkuperäisestä suunnitelmasta pidetään kiinni. Hääauto suunnattiin siis kohti Harjun kiviportaita. 






















                                 KuvaHannu Rainamo

Siellä me olimme; vastanaineet, kuvaaja, autoa kuljettanut bestman, yksi kaaso ja vesisade. Eikä ollut muuten mikään pikkuropina; olo oli kuin Trash The Dress -kuvauksissa. Sateenvarjosta sai pidellä kiinni ihan tosissaan, sen verran tuulikin puuttui peliin, ja hääpuvun helmat uiskentelivat epätasaisille portaille kertyneissä pienissä vesilammikoissa. Poseerausta kompinaatiolla yksi sateenvarjo ja kaksi ihmistä, olisi voinut etukäteen harjoitella, sillä etenkin alussa oli sähellystä varjon kanssa ja sen seurauksena sulhanen kippasi sateenvarjon reunalta vesilastin morsiammen sivukiuhkuralle. Ei näin.  

Kaikesta huolimatta saimme sateenvarjon kohdilleen ja kuvat purkkiin. Hyvän kuvaajan lisäksi avustajat olivat todella tarpeen näissä olosuhteissa. Bestman piti sateenvarjoa kuvaajan yllä, sadetakilla kun oli hankala suojata koko kuvauskalustoa, ja kaaso pyyhki vähän väliä hartiahuivillaan vesipisaroita morsiammen käsivarsilta. Taisi siinä muutamat tsemppisanatkin avustajien suusta tulla, kun sade tuntui niin epäreilulta ja morsian meinasi jo menettää toivonsa koko kuvauksen suhteen. Mutta me hitto vieköön otettiin hääkuvat Harjun portailla, kuten oli suunniteltukin! (Myönnän toki, että päivällisen jälkeen, kun sade oli lakannut, napattiin vielä lisäposeerauksia juhlapaikan ympäristöstä. Näissä kuvissa saimme olla ilman sateenvarjoa ja tilanne oli vähän helpompi.)  Mutta näin  jälkikäteen, valmiita kuvia katsellessa, täytyy todeta, että sateenvarjo näyttää kuvissa todella hyvältä. 

Noin kuukausi sitten googletin hullunlailla kokemuksia sateisesta hääpäivästä ja etenkin hääkuvauksesta ulkona. Olin alahuuli rullalla sääennusteen vuoksi ja halusin rohkaisua, kuulla positiivisia kokemuksia sateisesta hääpäivästä yhdistettynä ulkokuvaukseen, uskoa siihen, että hyvin se menee, pisaroista huolimatta. Tällä lyhyellä tarinalla haluankin siis kertoa kaikille hätääntyneille morsmaikuille, että no worries, kyllä ne ulkokuvat sateellakin onnistuu. 
                                             Kuva: Hannu Rainamo

Kysyttäessä meidän hääkuvaaja kertoi, ettei ole koskaan aikaisemmin kuvannut hääparia ulkona niin kovalla sateella. Nyt on siis kuvaajakin yhtä arvokasta kokemusta rikkaampi. Säästä vielä sen verran, että muuten sade ei kyllä näkynyt tai tuntunut missään. Koko päivä meni niin upeissa fiiliksissä, ettei luonnonilmiöillä ollut oikeasti mitään väliä siinä vaiheessa.

Mutta entäs se vesinoron runtelema kihara? Neuvokas kaaso väänti siitä sormikiharan kuvaussession päätyttyä. Ennen juhlapaikalle astumista sykerö avattiin ja voilá, kihara oli kuin uusi. Avustajat, valitkaa ne huolella.


Pst! Muistuttaisin, että Iittalan HotCool -lasien arvonta on käynnissä. Muista osallistua.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Syksy ja synttäriarvonta

Se iski kylmästi vasten kasvojani torstaiaamuna töihin lähtiessä. Kahvipöydässä työkaverit sanoivat, että onhan siitä ollut viitteitä jo muutaman viikon, minä olin vain kulkenut vaaleanpunaiset lasit silmillä. Blogeissakin siitä on kirjoiteltu jo kuukauden päivät, mutta minä olen kieltäytynyt miettimästä koko asiaa. Viimeistään tänään, kalenteria katsoessa, se oli kuitenkin pakko myöntää ääneen. Syksy. Se on saapunut. 

Olen halunnut elää viimeisen asti kesässä, sillä en pidä siitä hetkestä, kun tajuan, ettei kaikki enää olekaan vihreää. Koivunlehdet alkavat paikka paikoin kellastumaan ja kesäkukat lakastumaan. Kun huomaan aamulla hengityksen huurustuvan ja ettei pelkällä neuletakilla enää tarkene. Kun illalla kaupungilta ei voi enää kävellä kotiin pelkässä kesämekossa ja kun iho menee kananlihalle pelkästä kuutamouintiajatuksesta. En pidä siitä hetkestä, kun tajuan, että pitkään odotettu kesä on taittumassa syksyyn. 

Onneksi syksyssä on kuitenkin asioita, joista pidän heti sen jälkeen, kun tuo taitekohta on ohitettu. Pidän siitä, että synkällä ja sateisella ilmalla saa hyvällä omallatunnolla jäädä sisälle ja olla vain kotona. Ja siitä, että illat ovat hämäriä ja kodin voi valaista kynttilöillä. Pidän myös siitä, että syksy tuo elämään tiettyä rutiinia, esimerkiksi töihinpaluun ja harrastusten merkeissä. Viime syksynä se oli tämän blogin aloittaminen, tänä vuonna se on jotain muuta.




Casa Volmari täytti siis alkavan syksyn myötä kokonaisen vuoden. 31.8.2012 kirjoitin tänne ensimmäisen blogitekstin. Kukaan ei tekstiä tosin tuolloin voinut lukea, sillä kirjoitin blogia ainoastaan itselleni. Myös pari seuraava postausta julkaisin salassa, mutta kun alku oli saatu pakettiin ja pari rohkaisua annettu, uskalsin täpätä blogin julkiseksi. 

Vuosi on kulunut ja voin monien muiden bloggaajien tavoin todeta, että tässä puuhassa ehdottomasti antoisinta on vuorovaikutus samanhenkisten ihmisten kanssa. Jos se puuttuisi, ei Casa Volmariakaan enää varmasti olisi. Välillä toki tuntuu, että blogi vie tuhottomasti aikaa ja liian pitkäksi venynyt postausväli painaa mieltä. Tämä harrastus antaa kuitenkin niin paljon enemmän kuin ottaa, joten antaa kyydin viedä niin pitkälle kuin se vain vie.

Synttäreiden myötä polkaistaan käyntiin blogini ensimmäinen arvonta. Palkintona on kaksin kappalein minun itseni sponsoroimia Iittalan HotCool Latte laseja, eli siis samanlaisia kuin näissä kuvissa näkyvä lasi. Ja jos latte ei ole sinun juttusi, niin etenkin syksyn mittaan näistä silmäätekevistä laseista kelpaa tarjoilla mitä tahansa lämmintä juomaa.




Arvontaan osallistuminen on yksinkertaista: 
Yhden arvan saat kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla, mistä sinä pidät syksyssä, vai pidätkö siitä kenties ollenkaan. 
Kaksi arpaa tipahtaa liittymällä samalla lukijaksi oikeanpuoleisesta sivubannerista. 
(Lukijoina jo olevat saavat siis luonnollisesti kaksi arpaa pelkällä kommentilla.) 
Jos haluat triplata mahdollisuutesi, vinkkaa tästä arvonnasta omassa blogissasi.
Ilmoitathan kommentissasi monellako arvalla olet mukana. 

Osallistumisaikaa on lauantaille 7.9 klo 23.59 saakka. 
Arvonnan suoritan sunnuntaina 8.9.


Onnea kaikille osallistujille tasapuolisesti ja ennen kaikkea iso kiitos blogini lukijoille. Tästä on hyvä jatkaa syksyisissä merkeissä.