torstai 29. elokuuta 2013

Damilaista kotitunnelmaa

Amsterdamia käsittelevässä matkapostauksessa mainitsin, kuinka kivaa olisi ollut vierailla paikallisissa kodeissa. Erityisesti kapeiden kaupunkiasuntojen tunnelma olisi kiinnostanut ja siksi ajauduinkin selailemaan damilaisia kaupunkikoteja netin syövereistä. Paikallisen kiinteistövälitysfirman, Fundan, sivuilta löytyi paljon erilaista tarjontaa. Alla olevat kuvat on lainattu kyseisen yrityksen sivuilta ja niissä on tavallisen perheen kapeahko kaupunkikoti, kauniilla ja persoonallisella sisustuksella.

Koti on kellarikerroksessa ja sillä on oma takapiha puutarhataloineen. Ja mikä parasta, terassille johtaa kolmet eri pariovet. Vaikka itse vierastan edelleen ajatusta erilaisista tuoleista pöydän ympärillä, sopii kyseinen sisustusratkaisu tähän kotiin mukavasti. Erityispisteet lattiasta ja lastenhuoneen sisustuksesta herttaisine komeroineen(?). Negatiivisena asiana mainittava, että kyllä voikin TV:n rotjake pilata muuten kauniin makuuhuoneen sisustuksen. Mielestäni TV ei kuulu makuuhuoneeseen ja tässä on taas yksi hyvä  perustelu miksei.   










keskiviikko 28. elokuuta 2013

Haaste; mielimerkkejä

Sain Modernisti kodikkaan ihanalta Kertulta tällaisen merkkihaasteen, jossa on tarkoitus kertoa alla olevista kategorioista omat suosikkimerkit. Hauskaa tehdä pitkästä aikaa tällainen haaste, vaikka kategoriat läpi tsekattuani jouduinkin toteamaan, ettei tästä tule helppoa. Ja eihän siitä todellakaan tullut. Monet kohdat jäivät valitettavasti ilman selkeää vastausta ja alla oleva lista ei todellakaan ole merkkiuskollisen naisen tekemä. Katsotaan se nyt kuitenkin läpi, ehkä merkkiuskollinen naisen lista olisikin ollut vähän tylsä?



kengät // Ei mitään väliä, kunhan näyttää hyvältä ja istuu mukavasti jalkaan.
tennarit  // Minun kenkäkaapista löytyy tasan yhdet tennarit, joten vastaus on helppo; nike.
farkut  // Stretchstretch ja kapeat lahkeet, merkistä viis.
t-paita // Varmaan ihan ne H&M:n perusteepparit.
alusvaatteet // Calvin Klein
laukku  //  Tällä hetkellä eniten käytössä DKNY ja Calvin Klein.
lompakko  // Esprit
aurinkolasit // Niin, mitähän lie laatumerkkejä noissa turistikojuissa myydään...?
korut // Snö of Sweden 
TV //  Solsidan, täykkärit...Mitä? Ai ei lempiohjelma, vaan merkki? Mä oon niin huono tässä, sanotaan vaikka Sony, kun meillä näyttäis sellainen tossa olevan.
kännykkä // Pakko se on omaa kehua; iPhone
MP3 // Pesty pesukoneessa toimintakyvyttömäksi jokunen vuosi sitten.
tietokone  //  Hyvä kysymys. Uusi pitäisi hankkia, mutta merkistä ei ole vielä tietoakaan.
meikit  // Kaikkea kuulkaas löytyy Rimmelistä Dioriin. Ehkä aktiivisimmin meikkipussia on vallannut Shiseido
kasvovoide  // Exuviance




deodorantti  // Rexona
hammastahna  //  Emmelle
shampoo/hoitoaine // Tigi
saippua  // Dove
tuoksu  // Versace
mineraalivesi  // Ihan käy vesijohtovesi, kunhan se vain on kylmää.
viini  // 
Seurustelujuomana punkku keskitäyteläisenä ja valkkari puolikuivana, merkillä ei väliä.
drinkki  // En erityisesti harrasta, mutta joskus harvoin olen se baarimikon unelma-asiakasta joka tilaa ”jotain kirpeää ja hedelmäistä”. Ja aijoo, Shakerin Daim-anna on aivan taivaallista, harmi vain, että siinä on varmaan joku miljoona kaloria.
leipä // Vastapaistettu
ruoka // Ja että lemppari merkki tähän kategoriaan? Sanoisin, että merkitön ts. itse tehty.
jäätelö // Ben & Jerry’s
karkit  // ...Kunhan siinä on suklaata.
sänky  //  Mieleen tulee tasan yksi sänkymerkki ja miellä ei ole sitä. Pisteet nyt kuitenkin taas ruotsalaisille Hästenssistä.




lakanat // Marimekko
kampaaja // AK:n Essi! Terkkuja vaan. ;)
päivälehti // Keskisuomalainen
lehti // Me Naiset kuuluu minun torstaihin. Plaza kotia tulee ostettua usein irtonumerona.





Löytyykö sinulta samoja suosikkeja vai onko joku noista sinulle ehdoton nounou?

Kun oma lista on tehty, vieritän haastetta eteenpäin seuraaville blogeille:
Mitähän teidän listalta mahtaa löytyä?

maanantai 26. elokuuta 2013

Amsterdam: Matkapostaus

Alkukesästä kerroinkin tarpeesta pienelle minihäämatkalle heti juhlan jälkeen. Täällä pohdiskelin sopivaa kohdetta muutaman päivän irtiotolle, mutta päämäärä jäi vielä mietintämyssyyn. Itse asiassa kävi niin, ettei matkalipuissamme lukenut mikään em. kohteista vaan vedimme varsinaisen ässän hihasta. Tarkemmin sanottuna mies veti.



Amsterdam; Red light district ja kannabis. Siinä minun ensimmäiset mielikuvat Alankomaiden pääkaupungista. Mielestäni omat ehdotuksani pieksivät miehen ehdottaman "damin" 100-0, olin jo muutenkin valinnut mielessäni Barcelonan. Sitten avarsin mieltäni ja kuuntelin miehen myyntipuhetta vähän tarkemmin; kapeita katuja, sympaattisia vanhoja taloja, kanaaleita ja iloisia ihmisiä. Tämähän voisi sittenkin olla sopiva kohde kolmen yön minireissulle.  


Ja niin lähdettiin. Viime maanantaina suuntasimme KLM:n lennolla perille kohteeseen. R oli tehnyt meille varauksen NH Barbizon Palace –nimiseen hotelliin. Mies sai valita maan, minä valkkasin hotellin. Näppärän hotellin valitsinkin, sen lisäksi, että hotelli oli oikein viihtyisä, sijaitsi se myös aivan vastapäätä päärautatieasemaa. Säästimmekin sievoisen summan siirtymällä lentokentältä kaupunkiin taksin sijaan junalla.  Schipholin yhteydessä oli oma asema, josta pääsimme kätevästi hyppäämään junaan. Lipun hinta oli tiskiltä ostettuna 4.40 €, automaatista lipun olisi kaiketi saanut hieman edullisimmin. Junamatka otti sellaiset 15 minuuttia (ylimääräisiä pysähdyksiä ei juuri ollut). Saamiemme tietojen mukaan taksimatkassa olisi voinut vierähtää 30-40 minuuttia ja hinta olisi ollut vähintään 50 €. Olimme siis varsin tyytyväisiä tähän valitsemaamme junavaihtoehtotoon. Samalla kulkupelillä myös palasimme torstaina lentokentälle. 

Itse hotellissa meillä oli huone varustettuna kanaalille päin antavalla ranskalaisella parvekkeella. Kanaalin varrella oli paljon ravintoloita, joten iltaisin ja öisin huoneeseemme kantautui jonkin verran melua. Yöpöydälle oli jätetty korvatulppapakkaukset, mutta itse en niitä tarvinnut. Lienekö edelliseltä viikolta jäänyt niin paljon univelkaa, ettei melu estänyt unen tuloa millään lailla. Herkkäkorvaisia kadulta kantautuva musiikki ja puheensorina olisi kuitenkin saattanut häiritä.



Amsterdamin kadut olivat mielestäni varsin ihastuttavia. En ole koskaan käynyt Italiassa, mutta jostain syystä ensifiilis hotellihuoneen parvekkeelta tunnusteltuna toi mieleen Italian, tai ehkä tarkemmin sanottuna Venetsian. Luultavasti se johtui hotellin takana kulkevasta kanaalista, mutta varmasti myös kapeista mukulakivikaduista. 

Kadut olivat kapeita ja rakennukset viehättäviä. Lukuisten kanaaleiden lisäksi kaupungin arkkitehtuurista tekee omaperäistä vanhat ja silminnähden vinossa olevat talot. Kaupungissa on tuhansia 1500-1700 -luvulla rakennettuja taloja. Niiden kadunpuoleinen julkisivu on kapea ja korkea, joka johtuu siitä, että monia vuosia sitten tonttihinta määräytyi kadunpuoleisen julkisivun koon mukaan.  En tiedä ovatko rakennukset kallistuneet ajansaatossa vanhojen puupaalujen lahotessa vai onko ne jo lähtökohtaisesti rakennettu vinoon vinssikoikulla tehtävän tavaran noston helpottamiseksi. Oman fiiliksen katukuvaan toivat myös asuntolaivat ja kanaalien päälle rakennetut asunnot. Olisi ollut todella ihanaa vierailla tällaisten kenallaan olevien talojen asuntojen lisäksi myös näissä veden päällä olevissa asunnoissa ja aistia niiden tunnelmaa.




Liikennekäyttäytyminen oli ainakin minun tottumuksille liian sekavaa ja hurjaa. Pyöräilijöitähän kaupungissa on aivan tolkuttomasti, mutta heidän ajotapansa oli mielesäni hermoja raastava. Isommilla teillä pyöräilijöille oli omat ajokaistansa liikennevaloineen, mutta valitettavasti näistä valoista ei vain tunnuttu välittävän pätkääkään. Vaikka iso rypäs oli ylittämässä suojatietä vihreillä valoilla, polkivat pyöräilijät törkeästi massan läpi. Parin tunnin kaupunkikävelyn jälkeen opin, että jalankulkijoille palaviin vihreisiin valoihin ei todella kannata luottaa. Ihmettelen vieläkin, etten nähnyt ainuttakaan yhteentörmäystä kaupungin hurjassa liikenteessä. Onneksi pyöräilijät olivat kuitenkin aktiivisia käyttämään kelloa äänimerkkinä. Kun New Yorkissa sai jatkuvasti kuulla auton torven soiton, kilisi Amsterdamin kaduilla polkupyörän kellot.  





Matkan tarkoitus ei niinkään ollut shoppailu, vaan rento yhdessä olo. Kuitenkin katuja tallatessa tuli poikettua yhdessä jos toisessa putiikissa. Suurimmat panokset olin suunnannut sisustuskaupoille, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Utrechtsestraatin kehuttiin olevan hyvä paikka sisustusostoksille. Mielestäni kävelimme kadun päästä päähän, mutta matkan varrella näin vain muutaman sisustuskaupan. Toki näissä kaikissa kävimme, mutta mitään ei tarttunut mukaan. En oikeastaan tiedä mitä kaupoilta halusin, mutta ainakaan se ei ollut sitä mitä ne tarjosivat. 

Mielenkiintoisimmat sisustuskaupat löysin aivan muilta kaduilta. Viehättävällä näyteikkunalla sisälle liikkeeseen houkutteli nimittäin Haarlemmerstraatilla oleva eko-ystävällinen Sukha. Valikoimiin kuuluu hollannissa suunnitellut tai valmistetut tuotteet. Sisustustuotteiden lisäksi pienessä liikkeessä oli mm. vaatteita. Tarjolla ei ollut mitään yksittäistä must have -tuotetta, ei ainakaan sellaista jonka olisin voinut lentokoneessa näppärästi kuljettaa, pidin kuitenkin liikkeen maanläheisestä tunnelmasta ja kauniista somistuksesta.




















Mainitsemisen arvoinen paikka oli myös Moooin showroom, joka löytyi Westerstraatilta. Moooi tuotemerkki oli minulle itseasiassa uusi tuttavuus, mutta merkin alta löytyy paljon mielenkiintoista Designia kalusteista valaisimiin ja pienesineisiin. 

Tiistaina illan hämärtyessä kävimme noin tunnin mittaisella risteilyllä. Ennen lähtöä ostimme sataman kahvilasta lasilliset viiniä, jotka sai ottaa mukaan veneeseen.  Risteily oli viihtyisä; lämpimänä kesäiltana oli kiva katsella kaupungin valoja ja tunnelmaa. Risteilyn aikana ajoimme Euroopan suurimman kelluvan kiinalaisen ravintolan ohi. Sea Palace näytti kutsuvalta ja kiinalaisen ruoan ystävinä päätimme mennä kyseiseen ravintolaan seuraavana iltana syömään. Onneksi menimme. Pöytävarausta meillä ei ollut, mutta onneksi olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että onnistuimme saada pöydän kivalta paikalta. Söimme 4 ruokalajin illallisen. Ruoka oli ihanaa, erityisesti pidin alkupaloista ja raikkaasta jälkkäristä. Tätä paikkaa ja Dim Sum Menua voin kyllä suositella lämpimästi niin ruoan kuin palvelunkin puolesta.
























Matka sujui hyvin ja meillä oli oikein rentouttava minihäämatka. Olen joskus kuullut, ettei häämatkalle kannattaisi lähteä heti häiden jälkeen. Nyt ymmärrän omakohtaisesti miksi. Viimeiset viikot ennen häitä olivat sellaista hässäkkää, ettemme kerinneet juurikaan tutustua tulevaan matkakohteeseemme, saatikka miettiä mitä siellä halutaan tehdä ja missä käydä. Vielä sunnuntai-iltana häälahjojen avaamisen jälkeen sanoin miehelle, ettei tunnu ollenkaan siltä, että huomenna lähdetään matkalle. Yksi matkan parhaista asioista on sen suunnittelu ja sitä odottaminen, meillä tämä vaihe jäi kokonaan pois. Häät ja niiden valmistelu imivät kaiken energian. Käytännössä lähdimme matkalle siis aivan  takki auki. Kiva kokemus sekin, mutta rehellisesti on sanottava, että olisimme varmasti saaneet kaupungista enemmän irti, jos olisimme tutustuneet siihen etukäteen.  



Ja niistä ennakkokäsityksistäni; prostituutiosta. Olihan sitä. Punaisten lyhtyjen alueella kävimme pariinkin kertaan luomassa uteliaita katseita punaisin valoin valaistuihin näyteikkunoihin. Miehiä putkahteli silloin tällöin sisään ja ulos pienistä ovista, mutta kyllä enemmistö kaduilla olijoista oli puhtaasti uteliaita turisteja. Vielä iltamyöhäänkin Red light districtiksi nimetyllä alueella liikkui niin nuoria pareja rattaiden kanssa kuin vanhempia eläkeläisparejakin. 

Entäs se kannabis? Kyllähän se pilvi kadunkulmilla tuoksui. Siististi pukeutuneet ihmiset näyttivät pössyttelevän terassilla työpäivän päätteeksi puolikkaan jointin ja välillä vastaan käveli nuorista miehistä koostuvia jenkkituristeja silmät hieman punottaen. Siististi he silti näyttivät käyttäytyvän. Paljon pahempaa näkee ihan tässä Jyväskylän baarikeskittymässä lauantai-iltaisin. 

Kaupunkialue oli loppujen lopuksi aika pieni ja liikkuminen siellä kävi näppärästi jalan. Paljon tuli nähtyä, mutta harmittamaan jäi Anne Frankin talo, jonne emme ehtineet. Noh, halutessamme olisimme ehtineet, mutta jono tähän turistinähtävyyteen oli niin pitkä, että emme malttaneet tuhlata siinä aikaa. Tyydyimme ainoastaan kävelemään talon ohi jonoa kauhistellen. Enkäpä vierailemme kaupungissa joskus uudestaan. Silloin haluan kyllä piipahtaa Anne Frankin talon lisäksi jossakin kaupungin lukuisista museoista. Ja syödä suklaakuorrutetun vohvelin.  

lauantai 24. elokuuta 2013

Rouva J:n terveiset

Ihanaa lauantaiaamupäivää kaikille. Täällä kirjoittelee tasan viikon vanha rouva, joka alkaa taas pikkuhiljaa saamaan arjen syrjästä kiinni. Tasan viikko sitten juhlitut häämme sujuivat täydellisesti, kuvauksen ajaksi sattunutta runsasta vesisadetta lukuunottamatta. Uskomatonta, kuinka paljon rakkautta ja onnenhetkiä yhteen päivään voikaan mahtua ja toisaalta, kuinka nopeasti päivämme jo vaihtuikin seuraavaan aamuun. Viimeiset seitsemän päivää on kelattu läpi viime lauantain tapahtumia niin miehen, kaasojen ja bestmanien kuin vanhempienkin kanssa. Samalla olen totutellut uuteen nimeeni ja makustellut tuntemuksia vaimona olosta. Vielä tuntuu hassulta ajatella, että olemme nyt mies ja vaimo. Tavallaan mikään ei ole muuttunut, mutta silti kaikki on muuttunut. 

Olo on valtavan onnellinen ja ainakaan  vielä sitä paljon puhuttua hääkrapulaa ei ole täällä näkynyt. Alkuviikon olimme pienellä häämatkalla Keski-Euroopassa ja reipas viikko sitten varasimme ensi tammikuulle "oikean" häämatkan paratiisisaarelle. Näistä tulossa lisää myöhemmin. Minä jään odottelemaan valokuvaajalta hääpäivämme kuvasaldoa, joka on luvattu huomiselle. Jee! Toivon mukaan jaan kuvista pienen osan täälläkin, mutta sitä ennen pieni kuvamaistiainen hääeleganssistani kaason iPhonesta.  
 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Entä jos hääpäivänä sataa?

Kun tuleva hääpäivämme lyötiin lukkoon viime vuoden toukokuussa, oli juhlapäivämme sää vielä tietenkin täysi mysteeri. Elokuinen lauantai valittiin jo pimeiden, mutta vielä lämpimien kesäiltojen vuoksi. Sateenriski oli tietenkin koko ajan tiedossa, kuten ihan minä tahansa muunakin päivänä, etenkin näillä leveyspiireillä.

Säätoiveeni ensi lauantaille on ollut "vaatimaton"; sellaiset +19, puolipilvistä tai melkein selkeää. Liian kuuma ei saisi olla, mutta kaikkein eniten toivoisin tietenkin sateetonta päivää. Toivettani ei näillä näkymin ole kuultu tai sitä ei ainakaan ole aikomus toteuttaa, sillä tämä tänä aamuna Forecan sivuilta napattu näkymää ottaa kyllä luulot pois kertaheitolla.

Uskonette, että ihan mielettömiä hurraa-huutoja tämä näkymä ei aiheuta. Sadetta ei ole tilattu, ei ainakaan noin paljon. Lisäksi en ole tarkoittanut ei liian kuuma -ilmaisulla ihan tuollaista lämpötilaa. Nyt oikeasti tekisi mieli kirota. Kuka tästä vastaa? Kenelle tästä voi valittaa?

Meillä on kyllä hyvä yhtenäinen juhlatila, joten juhlat saadaan aikaan kyllä ihan pelkissä sisätiloissakin. Ja sitäpaitsi sadehan tuo myös tunnelmaa hämärtyvään iltaan. Suurin huolenaiheeni onkin valokuvaus. Studiokuvat eivät kuulosta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun jo viime syksynä olemme päättäneet kivan kuvauspaikan luonnon helmasta. Pikkuropinahan ei haittaa mitään, mutta entäs jos sitä vettä tulee ihan antaumuksella? Sitten on hylättävä ajatus toivomastamme kuvauspaikasta? 

Kolme päivää aikaa, joten ennustehan voi vielä muuttua, ja tuskin enää huonompaan suuntaan. Virittelen kuitenkin mieltäni siihen, että tuo ennuste todella pitää paikkansa ja meidän päivänä todella sataa kuin saavista. Onneksi nämä Pinterestistä löydetyt sateiset hääkuvat piristävät ja muistuttavat, ettei se sade ehkä sittenkään ole niin paha. Ensi lauantai on, huonosta säästä huolimatta, meidän päivä. 






Kuvat lainattu: Pinterest

lauantai 10. elokuuta 2013

7 päivää h-hetkeen; tunnelmia ja kampausta

Tiedättekö, kun hääjärjestelyt viime syksynä remontin jälkeen pääsivät kunnolla vauhtiin, ajattelin kirjoitella ja kuvata tänne blogin puolelle paljon häävalmisteluista. Ajattelin, että hääpostaukset olisivat tässä blogissa ylivoimainen ykkösaihe syksyyn saakka. Blogimaailmasta löytyi jo runsaasti toinen toistaan inspiroivampia hääblogeja ja toiveena oli luoda samanlainen ns. hääpäiväkirja, ellei sitten muita, niin ainakin itseäni varten.

Toisin kuitenkin kävi. Häihin on aikaa nyt tasan viikko ja huomaan, että olen päästänyt internetin ihmeelliseen maailmaan yllättävän vähän häihimme liittyviä juttuja. Päätös on ollut tietoinen. Monet kerrat olen alkanut luomaan täydessä tohinassa hääaiheista postausta, mutta lopulta olenkin perääntynyt ja jättänyt koko jutun viimeistelemättä ja julkaisematta. Hirveästi on kyllä tehnyt mieli jakaa kaikkia meidän juhliin valittuja ideoita täällä, siitä ei ole kyse, mutta sitten kuitenkin, vielä enemmän, olen halunnut jättää mahdollisimman paljon yllätykseksi. Haluan, että vieraamme ovat ensimmäisiä, jotka saavat tietää millaisia valintoja meidän juhliin on tehty ja että nämä samat henkilöt eivät tietäisi etukäteen kovin paljon juhlan yksityiskohdista. En tiedä onko se itsekästä, kun muut jakavat täällä hyvät vinkkinsä ja minä en paljasta oikein mitään. Itsekästä tai ei, talven aikana muodostunut linjaukseni on ollut paljastaa loppujen lopuksi aika vähän, ainakin näin ennen häitä. Ei sillä, että meille olisi tulossa mitään huippusalaista tai jäätävän poikkeuksellista hääspektaakkelia, tämä on silti tuntunut minulle mukavimmalta vaihtoehdolta. Tänään olen kuitenkin sen verran hövelillä tuulella, että ajattelin paljastaa edes pikkuisen jotain. 

Eilinen oli jännittävä päivä. Ohjelmassa oli niin koemeikin kuin -kampauksenkin teko. Tämän lisäksi kävimme myös kirkkoharjoituksissa ja tapasimme vihkipappimme. Näiden ohjelmanumeroiden jälkeen tuntuu, että olemme taas järjettömän paljon lähempänä h-hetkeä. Kirkossa kävimme läpi tulevan seremonian ja harjoittelimme luonnollisesti sitä jännittävintä osuutta; alttarille kävelyä. Paikalla oli yksi oikea kaaso ja kaksi "varakaasoa", kun otimme tuntumaa sisääntuloon musiikin tahdissa. Vaikka kyseessä oli harjoitukset ja paikalla alle kymmenen ihmistä, oli jännityksen tunne käytävän päässä omaa kävelyvuoroa odottaessa aivan mieletön. En pysty varmaan vielä edes kuvittelemaan, millaista se on sitten oikeassa tilanteessa, viikon päästä, kun penkeillä istuu sata vierasta odottamassa. Oikein vatsanpohjaa kouraisee, kun edes ajattelen koko asiaa.

Paljastukseni ei suinkaan ollut kertoa teille, että hei, mua vähän jännitti kirkkoharjoituksissa. Se nyt ei varmaan yllätä ketään. Sen sijaan ajattelin tämän yhden kuvan muodossa antaa vinkkiä tulevasta häälookistani hiusten osalta.  (Koemeikin jälkeen minulla oli eriväriset silmämeikit, kun haimme sopivia sävyjä luomiin, joten siitä ei tänne kuvaa tässä vaiheessa tipu, vaikka lopputuloksesta todella pidinkin.) Vielä muutama viikkoa sitten kampauksen osalta mielessä oli jotain aivan muuta, mutta olen todella tyytyväinen, että kuitenkin lopulta päädyin tällaiseen hiukset kiinni -ratkaisuun. Kampauksessa oli niitä elementtejä, joita toivoinkin; rentoa utuisuutta, mutta kuitenkin klassisuutta. Tämä takaraivosta otettu kuva kertoo teille ehkä ärsyttävän vähän kokonaisuudesta, mutta kuitenkin mm. sen, että viime hetkillä päätin jättää hääeleganssistani pois sekä hunnun, että lähes kokonaan auki olevan kampauksen. Tämä ratkaisu passaa mielestäni parhaiten pukuni kanssa. Olen valtavan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka pientä päivitystä teemmekin sitten lopulliseen frisyyriin. Lähtiessäni pyöräilemään kampaamosta kohti kotia tämän tukkatyylin kanssa, tuntin itseni jo aika valmiiksi morsiameksi. 

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tekstitauluideoita Musterista

Kuten vajaat pari viikkoa sitten lomalle jäätyäni mainitsinkin, kuuluvat kesälomaan pienet kesäretket. Eilen tehtiin yksi sellainen, kun heitimme päiväreissun Tallinnaan. Itse asiassa tämä oli minulle aivan ensimmäinen visiitti koko etelänaapurissa, enhän ole koskaan käynyt edes Tallinan risteilyllä. Maissaoloaikaa ei ollut kuin muutama tunti ja siitä suurimman osan käytimme Rocca al Mare -kauppakeskuksessa, joten varsin pinnalliseksi pikaraapaisuksi jäi tuntuma Tallinnasta. Siitä huolimatta oli mukava viettää yksi kesälomapäivä "etelänmatkalla".




Blogiani Teitä ajatellen nappasin puhelimella muutaman kuvan Muster -nimisestä sisustusliikkeestä. Putiikissa oli paljon kaikkea kivaa pikkutavaraa ja jos sisustustyylini olisi hieman koristeellisempi, olisi liike ollut oikea paratiisi. Oma sisustushankintasaldoni jäi kuitenkin tällä kertaa täysin nolaan. Syy oli puhtaasti se, ettei kotiin tee juuri nyt mieli tuoda yhtä ainuttakaan uutta tavaraa tai sisustuselementtiä, sen verran paljon täällä seinien sisällä pyörii tällä hetkellä kaikkea häähärpäkettä ja muuta yleisilmeeseen kuulumatonta "roinaa".

Vaikka sisusostoksia en tehnytkään, sain sen sijaan pari hyvää teksti-ideaa parvekkeen seinälle toteutettavaksi. Kuten mm. tämän postauksen kuvasta näkee, on harmaa pielielementti sellaisenaan turhan ankea. Olenkin miettinyt seinälle taulua tai tekstitarraa, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa. Liikkeessä huomasin pari taulua, joiden teksteistä pidin ja jotka sopisivat myös parvekkeelle.

Pinkillä taustalla oleva valkoinen teksti oli osuva, mutta valitettavasti taulun väri ei olisi käynyt parvekkeelle. Onnellisen parheen resepti -taulu taas oli tekstiltään suloinen, mutta taulun taustakuviointi ei ollut makuuni ja taulu olisi saanut olla isompi. Always kiss me goodnight -taulu olisi ollut täydellinen kohokirjaimineen, harmi vain, ettei taulun teksti olisi oikein passannut parvekkeen tunnelmaan ja onhan tuo fraasi jo ehkä vähän kulunutkin. Kunhan löydän aikaa ja motivaatiota DIY-tuunaukseen, ajattelin toteuttaa itse parvekkeelle jomman kumman noista ensin mainituista teksteistä, joko tauluna tai suoraan betonipinnalle. Katsotaan miten käy.




sunnuntai 4. elokuuta 2013

Yksityiskohtia Hyvinkään asuntomessuilta

Reipas viikko sitten lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Hyvinkään Asuntomessuja. Päivä oli paahtavan kuuma ja kuten arvata saattaa, oli muutama muukin päättänyt viettää kyseistä päivää uusissa taloissa kierrellen. Lämpöä ja tungosta siis riitti. Oma moka, mitäs läksittiin lauantaina.

Näyttävät valaisimet, lasiliukuovet terasseille ja ulkoporeammeet. Siinä kolme päällimmäistä seikkaa, jotka jäivät minun mieleeni tämän vuoden messukodeista. Kivoja juttuja sinänsä ja kelpuuttaisin nuo kaikki kolme asiaa ilomielin omaankin kotiini, mutta eiväthän ne suinkaan mitään uusia juttuja omakotitalorakentamisessa olleet, vai mitä? Valitettavasti minun täytyy siis suoraan sanoa, että tämän vuoden messut olivat pettymys. Tuntui, että kaikki talot olivat aivan samanlaisia eikä niistä oikein saanut mitään wow-tuntemuksia. Monet kodit olivat toki kauniita, mutta tietenkin asuntomessuilta odottaa aina jotain vähän enemmän. 

Näin jälkikäteen ajateltuna mieleen jäivät oikeastaan vain kaksi kohdetta; Maja ja Jämerä-Sisu. Nämä kohteet poikkesivat massasta persoonallisilla ratkaisuillaan ja niistä näki, että tulevat asukkaat olivat tehneet kodeistaan juuri itsensä näköisiä, välittämättä valtaväestön mausta ja mielipiteistä. Vaikka itse en verhoilisi kivitaloa puulla tai hankkisi liekkikuvioita saunaan, annan silti täydet pisteet näille kodeille. Ne olivat rohkeita ja puhuttelivat messuyleisöä.

Jäin kaipaamaan jotain mahdollisimman lähellä omaa unelmataloani olevaa kokonaisuutta. Viime vuonna Tampereella Villa Ilo vei sydämeni. Mikään tämän vuoden kohteista ei tarjonnut minulle samoja tuntemuksia kuin tuo viime vuoden messuvoittaja. Toivotaan, että Äijälänranta tarjoaa sitten ensi kesänä niitä vautsivau -elämyksiä ja uuden talosuosikin.

Pettymyksestä huolimatta kameraan jäi muutamia silmää miellyttäviä kuvia reissulta. Mitään syväluotaavaa analyysiä kohteista en katso tarpeelliseksi tehdä, sillä täällä blogistaniassa on jo parin viime viikon aikana saatu nauttia loistavista kohde-esittelyistä. Tässä kuitenkin muutamia kuvakulmia ja yksityiskohtia Hyvinkäältä. 


Kaunis istuin makuuhuoneessa:

Hauska naulakkoidea:

Näyttävä välitilan laatoitus:

Työhuoneen hauska ja käytännöllinen hyllykkö:

2000-luvun vastine perinteiselle kirjahyllylle; valaistu valokuvasyvennys olohuoneessa:

Kaunis ja näyttävä tapetti sekä ihana tehostepinkki muuten värittömässä huoneessa:

Työläs pitää puhtaana tai ei, isot lasipinnat säväyttää aina:

Moderni kodinhoitohuone:
 

Ihanan persoonallinen Maja ja olohuoneen sohvapöytäkombo: