tiistai 26. helmikuuta 2013

Puutarhahämmennystä nessujen ja mustaherukkamehun keskeltä

Otsikosta voinee jokainen päätellä, mitä tänne suunnalle kuuluu. Mies oli viime viikon kipeenä, ja nyt on minun vuoroni. Harmittaa niin vietävästi. Olisi paljon kaikkea puuhasteltavaa, mutta koko ajan on niin höntti olo, että pakko koittaa vain lepäillä. Eilinen ja tämä  päivä on työpäivien jälkeen kulunut siis kutakuinkin kuvan mukaisissa merkeissä; sohvalla viltin alla, lehtien ja blogien parissa, nessut käden ulottuvilla ja litratokulla lämmintä juomaa. Kyllähän tätä vähän aikaa jaksaa, mutta ei montaa iltaa. Näillä kuitenkin mennään, eiköhän tämä loppuviikkoon mennessä helpota.


Käytiin ostamassa takapihalla olevien tuijien päälle sellaista harsokangasta, joka suojaa viime syksynä istutettuja pensaista liian kovalta auringoltapaahteelta. Sen verran hortonomia on minussakin, että tiedän keväisen liian kuuman auringonpoltteen tekevän hallaa kasveille, jotka haihduttavat neulastensa kautta, eivätkä saa uutta vettä jäätyneen maan vuoksi. Tuijat on nyt suojattu, tai siis mies suojasi. Itse kurkin vain välillä ikkunasta kuinka homma sujuu nietosten keskellä, olenhan kipeä. En tiedä mahtoiko suojaaminen tässä vaiheessa olla turhan aikaista, mutta onpahan ainakin homma hoidettu kuntoon. 

Vai onko sittenkään? Kun aikaa on tosiaan ollut, googlettelin vielä viherpiiperrysjuttuja ja silmiini osui kirjoitus, jossa nimenomaan kerrottiin, ettei pensaita saa suojata harsokankaalla, sillä se ainoastaan pahentaa tilannetta kevätauringossa. Suojaamiseen pitäisi kuulemma käyttää juuttikangasta tai varjostuskangasta. Damn! Mehän tietenkin ostettiin juurikin sitä valkoista harsokangasta, koska paketissa kerrottiin sen suojaavan kylmyydeltä ja auringolta. Vieressähän olisi toki ollut myös sitä juuttikangasta, jonka muuten kerrottiin suojaavan täsmälleen samoilta  asioilta. Nuukana naisena valitsin juurikin tämän harsomaisen kankaan, olihan hinta vain kolmasosa juuttikankaan hinnasta.

Tiedä nyt sitten mihin uskoa; Made in China -pakkauksen mainostekstiin vai netin keskustelupalstan ohjeisiin? Ovatko meidän pienet tuijaparat nyt vaarassa noiden suojien alla vai eivät? En todellakaan halua, että meidän näkösuojana toimivat ikivihreät paahtuvat kevään aikana ruskeiksi reppanoiksi.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Punaiset korot

Kotona ollaan! Tai oikeastaan kotiuduimme jo eilen illalla, mutta koko ilta meni sohvalla Putouksen ja illan elokuvan parissa. Torstaina uhosin tulevani kertomaan tänne viikonlopun ostoslöydöistä, joten tämän postauksen sisällön arvanettekin.

Keskisen häätapahtuma oli aika pienimuotoinen, mutta oli kiva käydä katsomassa tarjonta äidin ja siskon kanssa. Paikalla ollut Schwarzkopfin edustaja antoi vinkkejä hääkampauksiin ja teki pikaisia juhlakampauksia halukkaille. Vinkit kiinnostivat, mutta en halunnut ihmisten pällisteltäväksi kampaustuoliin. Pienen yllytyksen jälkeen huomasin kuitenkin tuijottavani peiliin punaisessa tuolissa kuuman raudan kihartaessa hiuksiani. Shoppailin siis loppuajan kutrit viimeseisen päälle tärkättynä. Meikkausvinkkejäkin olisi ollut tarjolla, mutta siihen minä en lähtenyt ollenkaan. Ostoskoriin tarttui palat tylliä ja organzaa koristelukokeiluja varten sekä muutama "perhepakkaus" pieniä saippuakuplapurkkeja. Riisien heittelyhän taitaa nykyisin olla kiellettyä aika monessa paikassa. Niin ja löysinhän toki myös Espritin jumppapaidan hintaan 5 €. Mun mielestä ostoslakosta voi vähän luistaa, jos tekee tarpeellisia löytöjä edulliseen hintaan. Sehän on vähän niin kuin laittaisi rahaa pankkiin.   

Nahkapaikassa käytiin aika pikaisesti. Talvikenkiä olisi löytynyt puoleen hintaan, mutta minulla oli katse jo keväässä ja sulissa asfalttipinnoissa, joten kiinnostus raskaisiin talvipopoihin oli hyvin vähäistä. Hyllyistä löytyi runsaasti ihastuttavia pastellinsävyisiä avokkaita, mutta kassalle asti päätyivät kuitenkin nämä punaiset paholaiset. Nämä olivat jotenkin niin tukevat jalassa ja näyttivät päheiltä sinisten pillifarkkujen kanssa, joten ajattelin säväyttää tulipunaisilla koroilla. Ei ehkä mikään perinteisen heleä kevätsävy, mutta vetoaa minuun ja passaa kivasti punaisen Marimekon veskan kanssa. Ihan vielä näillä ei pääse kopsottelemaan kaupungille, mutta ei tässä enää kovin pitkään tarvitse odottaa. Eihän?


Keväästä tulikin mieleeni, että Jyväskylä on ollut tämän talven aikamoinen pimeyden ydin, sillä viime tiistaina Iltalehti uutisoi, että täällä on paistanut aurinko viimeisten 80 päivän aikana huikeat 18 tuntia! Heti keskiviikkona aurinko paistoikin sitten oikein olan takaa, mutta tämä viikonloppu jatkoi samalla synkällä linjalla, joten ulkona oli tuttuun tapaan pilvistä ja harmaata. Onneks Foracan sääpalvelu ennustaa ylihuomisesta eteenpäin aurinkoisia päiviä tällekin leveyspiirille. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee.   

Leppoista sunnuntai-iltaa.  

torstai 21. helmikuuta 2013

Viikonloppua ja luonnonvaloa odotellessa

Tänään töiden jälkeen olisi ollut aikaa ja intoa heilua kameran takana ja kuvata kotia tarkemmin tulevaa postaussarjaa varten. Harmi vain, että kun pääsin töistä kaupan kautta kotiin, alkoi ulkona olla jo liian hämärää. Odotellaan siis edelleen päivien pidentymistä, jospa tämäkin täti saisi sitten vähän parempia kotikuvia aikaiseksi.

Meillä on torstai ollut perinteisesti siivouspäivä, mutta minun kontolle jäi tänään ainoastaan kauppareissu. Miehellä oli vapaapäivä ja hän yllätti siivoamalla huushollin jo päivällä. Oli ihanaa tulla puhtaaseen kotiin, jossa ruokakin odotti jo valmiina. Ei tarvinnut kuin nakata tuoreet kukat maljakkoon ja vôila, lähtölaskenta viikonloppuun voi alkaa.  

Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata Pohojanmaan lakeuksille ja käydä tsekkaamassa Keskisen häätapahtuma, josta ajattelin bongailla koristelutarpeita sekä käydä hakemassa vinkkejä mm. hääkukkiin. Samalla on kyllä pakko käydä tarkastamassa myös Nahkapaikan kenkävalikoimat, sillä sieltä jos jostain, tekee kenkien suhteen loistolöydöt. Kaikki joiden tiedot kyseisestä paikasta perustuvat vain Tuuri -ohjelmaan, nauravat nyt varmaan partaansa ja manaavat, jotta ristus mikä juntti. Naurakaa pois vaan. Etelä-Pohjanmaan kasvattina tiedän, että paikka on muutakin, kuin mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää. Siksipä tulenkin tänne sitten hehkuttamaan hyviä löytöjäni, toivottavasti. ;)  


tiistai 19. helmikuuta 2013

Mekkomaniaa

Myöhäisillan bloggaaja täällä hei. Hengissä ollaan, vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Tuntuu, että keskittyminen muihin juttuihin on ollut käsittämättömän vaikeaa, kun mielessä on pyörinyt vain valkoiset helmat, kirjailut, nyörit ja laahukset. Uskomatonta, millaista stressiä yksi vaatekappale voi aiheuttaa. Koko viime yönkin olen vain sovitellut mekkoja, myöhästynyt tilausajoista ja huomannut viime metreillä olevani liian iso valitsemaani pukuun ja kaikkea mahdollista, mitä unissa nyt vain voi tapahtua.  

Perjantaina-aamuna startattiin jo ennen kukon laulua auton nokka kohti Helsinkiä, jossa minulla oli sovitusaika varattuna neljään eri liikkeeseen. Makutuomarina oli yksi kaasoistani, joka uskollisesti jaksoi koko päivän arvostella kaikki sovittamani puvut yksityiskohtia myöten. Oli ihanaa olla kuin prinsessa; sai vain sukeltaa mekosta toiseen ja ihailla hulmuavia helmoja peilistä. Joitakin mekkoja en olisi halunnut ottaa pois ollenkaan.

Oman haasteensa sovitukseen toi se, että suosikkipuvut olivat eri liikkeissä, joten en voinut peräjälkeen sovittaa suosikkipukuja ja verrata niitä keskenään. En edes myöhemmin valokuvien kautta, sillä kaikissa liikkeissä ei saanut kuvata. Olin kyllä osannut varautua kuvauskieltoon, mutta silti se harmitti tuhottomasti. Hassua, että liikkeiden välillä on eri käytäntöjä kuvaamisesta, vaikka heiltä löytyikin samojen valmistajien pukuja.   

Helsingistä jäi mieleen erityisesti yksi mekko, mutta etsintä jatkui kuitenkin tällä viikolla vielä kotikonnuilla. Tänään viimein avasin kukkaronnyörit ja tekisi mieli läväyttää ostamani mekon kuva kaikkien ja erityiseti R:n nähtäville, mutta sitähän en luonnollisestikaan tee. Sanonpa vain, että mekkostressi on helpottanut. Tässä hieman iPhonella räpsittyjä tunnelmapaloja Helsingin sovitusreissusta. Päivä oli aivan ihana, voi kunpa tällaisia olisi useammin. 




keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Chic Collection

Satuin viime viikolla rautakaupoilla pläräämään tapettikirjoja ja voi luoja miten inspiroivaan yksilöön törmäsin. Ei sillä, ei meillä kyllä ole mitään tapetoitavaa täällä kotona. Jos kuitenkin olisi, niin tästä kirjasta löytyisi kaikkea naisellista ja ylellistä esimerkiksi kuvitteelliseen pukeutumishuoneeseeni, malliston nimikin sen jo kertoo.

Haltioituneena selailin kaupassa kyseistä kirjaa. Tapettimallien lisäksi kirjassa oli runsaasti inspiraatiokuvia, jotka iskivät täydellisesti ainakin minuun ja tekivät kirjan sisällöstä entistä mielenkiintoisemman. Vaikka tapetit olivatkin aika ihania, en välttämättä olisi jäänyt tuijottamaan niitä yhtä haltioituneena ilman näitä lukuisia fiiliskuvia. Tämän kirjan tapetteja osataan todella myydä mielikuvilla. Vai mitä sanotte näistä  kirjan aukeamista: 


                             Kuvat lainattu täältä

Kirjan nimi on siis Chic ja mallisto kuuluu hollantilaiselle Eijffingerille. Kävin heidän nettisivuillaan ja huomasin, että myös muissa kirjoissa oli panostettu mielikuviin. Kirjoja pääsi selailemaan heidän sivuillaan.  Valitettavasti ei kuitenkaan kokonaan, mikä oli harmi, sillä minua jäivät eniten kiinnostamaan metallin hohtoiset eläväpintaiset vaihtoehdot. Juuri näitä malleja ei päässyt kirjasta sähköisesti selaamaan. Tuon alimman aukeaman pikkukuvissa (oikea yläkulma) kyseistä tapettia kuitenkin vähän näkyy. En tiedä johtuuko lähestyvästä keväästä ja pastellivärien pinnalletulosta, mutta jotenkin tuo vaaleanpunainen "rinkula"-tapetti houkuttelisi myös kovasti.

Minulle tämä Eijffinger on aika uusi tuttavuus. Onko muilla kokemuksia heidän tapeteista? Vaikka tarvetta näille ihanuuksille ei tällä hetkellä olekaan siinä tapetin varsinaisessa tarkoituksessa, voisi näistä olla kiva tehdä jotain muuta, kuten vaikka tauluja tai päällystää säilytyslaatikoita. Muistan tosin kurkanneeni kaupassa kirjan  takasivulta rullahinnaksi n. 120-160 €. Taitaisi olla ehkä vähän turhan kallista askartelupaperia.   

tiistai 12. helmikuuta 2013

Onko teilläkin "liian vähän säilytystilaa"?

Siivosin viikonloppuna kylpyhuoneen ja kävin samalla läpi kaikki siellä olevat purnukat ja putelit. Muovikassillisen verran  kävin kippaamassa roskikseen tarpeettomia ja vanhentuneita kempparikamoja. Jos joku muu olisi käynyt samat vermeet läpi, olisi poisheittettävää voinut löytyä vielä enemmän. Seuraavaksi pitäisi kriittisesti käydä läpi työhuoneen laatikot ja kaapit ja sokerina pohjalla odottelee vaatekaapit. Tuskin maltan odottaa. ;)

Olen järkyttävän huono heittämään omaisuuttaani pois. Vaikka tiedän jonkin tavaran olevan turha minulle, en kuitenkaan raaski siitä hevillä luopua. Esineeseen voi olla muodostunut tunneside; se voi herättää hyviä muistoja. Yleisimmin tekosyy esineen säilyttämiselle on kuitenkin seuraava: "tätä voin vielä joskus tarvita." Yeah right, jos joku tavara on pyörinyt laatikon perällä useamman vuoden, enkä ole edes muistanut sen olemassaoloa, niin olisikohan siitä jo aika luopua? 















                                                              Kuva lainattu

Ymmärrän, että vanhemmilla ihmisillä tarve kaiken omaisuuden säilömiseen, voi juontaa juurensa sodanjälkeisestä pula-ajasta, mutta minun arkeeni sen ei enää pitäisi vaikuttaa. Haluan oppia tavarasta luopumisen jalon taidon nyt, tai muuten olen muutaman vuosikymmenen päästä jossain hamstraaja mummot -ohjelmassa päätähtenä valittelemassa, kun nykyajan kodeissa on niin vähän säilytystilaa.  

Kylppäritavararoiden järkkääminen oli helpoin homma, sillä edes minulla ei ole muodostunut niin syvällistä suhdetta huonoksi osoittautuneeseen itseruskettavaan voiteeseen, ettenkö siitä raaskisi luopua. Työhuoneessa ja vaatekaapissa olevien tavaroiden kanssa tilanne tulee olemaan vaikeampi. Tiedän kuitenkin, että ylimääräisestä roinasta on luovuttava. Haluan, että kaapit ja laatikot ovat tiptop-kunnossa ja se on vaikeaa, mikäli kaikki lipastot pursuavat epämääräistä tavaraa.

Ylen sivuilta luin, että kuluttajatutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan keskivertomies tarvitsee n. 260 tavaraa tai palvelua mielekkääseen elämään. Keskivertonaisella luku on varmasti suurempi, näkeehän sen jo siitä kuuluisasta kylpyhuoneesta, jossa miehen hygieniatuotteet jäävät helposti alle kymmeneen. Naisen kylppärissä määrän voi ensialkuun kertoa vaikka kymmenellä. En tiedä montako tavaraa meidän kodista löytyy, mutta sen voin sanoa, että kolminumeroisista luvuista ei todellakaan puhuta. Oli määrä mikä tahansa, uskallan väittää, että puolet meillä olevista esineistä on turhia. Jostain muistan kuulleeni, että meillä suomalaisilla on kodeissamme keskimäärin n. 10 000 tavaraa. Tästä huushollista voi hyvinkin löytyä tuo edellämainittu määrä. Uskallan myös väittää, että puolet näistä tavararoista ovat turhia. Vaikka monien tavaroiden kohdalla on tullut ajateltua, että tämä kyllä kannattaa säästää, siitä voi joskus olla hyötyä, niin enemmän niistä "varmuuden vuoksi" säilytettävistä tavaroista taitaa kuitenkin olla harmia. Koti on huomattavasti helpompi pitää järjestyksessä, kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa ja ennen kaikkea kaikki tavarat mahtuvat omille paikoilleen. 




















Miksi nyt sitten paasaan tästä asiasta? Yritän hakea jotain tsemppiä tähän kevään 
projektiin, jossa tavoitteenani on luopua rankalla kädellä turhista tavaroista. Tottakai viime kesänä muuton yhteydessä tuli myytyä käyttämättömia vaatteita ja asusteita kirpparilla ja kierrätyspisteiden oranssit keräyslaatikot tuli ruokittua myös. Jälkikäteen ajateltuna luovuin kuitenkin liian nihkeästi minulle tarpeettomasta omaisuudesta. Tarkoitus ei ole nytkään yrittää mitään meilläpä pärjätään alle tuhannella tavaralla -elämäntyyliä, ei sentään, mutta haluan karsian mahdollisimman tehokkaasti kaiken elämää hankaloittavan roinan pois kotoani.  Muovikassillisesta on jo päästy. Se ei ole paljoa, mutta alku kuitenkin.

Mites teillä? Löytyykö kohtalotovereita vai osaatko luopua kaikesta tarpeettomasta ja ovatko kaikki säilytystilasi 100 %:sti hallinnassa? 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Laukkuarvonta

Ei täällä, vaan Rimman pirteässä blogissa Fiilistelijän pilvilinnoja. Osallistumalla arvontaan, voit voittaa Rimman omin kätösen tekemän nahkalaukun. Käykäähän osallistumassa, tai älkää sittenkään, niin minulla on paremmat mahdollisuudet voittaa. ;)


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Yhden naisen terveysvälipala

Täällä viedään viimeisiä oman ruokavaliohaasteen kanssa. Sallittujen ruokien valikoima on ollut aika suppea, mutta nälkää ei ole oikeastaan tarvinnut nähdä ja mieliteotkin ovat olleet siedettäviä. Ja kyllä, karkkikipon antimet ovat vielä tallella. Ohjeistus on ollut ajatella ruokaa ainoastaan kehon polttoaineena. Ymmärrän ajattelutavan varsin hyvin, etenkin, jos kyse on fitnesskilpailuissa kisaavasta henkilöstä. Minulle kyseinen ajattelutapa ei kuitenkaan sovi. Olen parantumaton kulinaristi. Haluan ruoan ruokkivan ruumiin lisäksi myös sielua. Siksipä hifistelin tänään vähän tuon välipalan kanssa, johon kuuluu siis ruokavalion mukaisesti Fast pudding, marjat ja cashewpähkinät. 



Tuon Fastin "vanukkaan" makua on parjattu jonkin verran, mutta minun makunystyröilleni se on kyllä kelvannut. Eihän se mikään Jacky-makupala ole, mutta ravintosisältöönsä nähden oikein maistuvaa ja kivaa vaihtelua rahkalle. Meillä on käytössä sekä suklaan- että karamellinmakuiset jauheet ja tässä on nyt, kuten arvata saattaa, käytetty sitä caramellinmakuista. Voisihan nämä samat ainekset huitaista naamariin ihan jostain kupistakin, mutta jotenkin syömiseen saa erilaista fiilistä, kun ruoan asettelee nätisti esille, vai mitä? 

Sanottakoon muuten vielä, että vaikka en olekaan tämän ruokavalion aikana oppinut ajattelemaan ruokaa ainoastaan kehon polttoaineena, on tästä kokemuksesta ollut silti paljon hyötyä. Takaraivoon ovat tärkeimpänä jääneet annoskoot ja säännölliset ruoka-ajat, joita aion myös jatkossa noudattaa. Sen sijaan en usko, että mistään pitäisi kokonaan luopua, kunhan vain muistaa kohtuuden. Katsotaan miten tämä herkkuhirmu pärjää. 

perjantai 8. helmikuuta 2013

Perjantaikuulumisia ja tulevaisuuden näkymiä

Zau! Viikon paras päivähän se sieltä taas tulla tupsahti. Kotiin tullessa sai unohtaa työlaukun oman onnensa nojaan pariksi päiväksi ja nyt voikin taas puuhastella ihan rauhassa omia juttuja. Tässäpä tulee siis lainattujen kuvien kera perjantaikuulumiseni.

Mielessäni olisi vaikka mitä (ainakin omasta mielestäni)kivoja  postausideoita erityisesti sisustukseen ja ruokaan liittyen. Jotenkin aika on vain ollut viime aikoina kortilla ja tänne bloggeriinkin olen ehtinyt rustata lähinnä vain pikaluonnoksia muistuttamaan omista ajatuksista. Jotenkin nuo hääjärjestelyt ovat ajaneet muiden asioiden ohi ihan 6-0. Toisaalta ei haittaa, olen nimittäin aika hyvässä suunnitteluvireessä nyt. Alkuviikosta siskoni kävi kylässä ja yhdessä vähän jalostettiin kutsukortti-ideaani. Siskolta käy vähän näppärämmin esimerkiksi tuo Photoshopilla työskentely, joten värväsin hänet avukseni toteuttamaan kutsukorttien ilmettä. Rivien välistä voi siis lukea, että hääjuttuja tulee jatkossakin jonkin verran täällä blogissani näkymään, ovathan ne iso osa elämääni tällä hetkellä.




Sain muutama päivä sitten lukijalta toiveen esitellä tarkemmin kotimme materiaalivalintoja, huonekaluja sekä muita sisustuselementtejä ja niistä muodostuvaa kokonaisuutta. Takaraivossa on jatkuvasti ollut ajatuksena kirjoittaa juurikin näistä asioista, mutta nyt kun kiinnostus tähän asiaan on ihan pyytämättäkin ilmaistu, olen innoissani toteuttamassa tällaista juttusarjaa. Ihan lähiaikoina siis. Kotia on tullut kuvattua viimeaikoina aika niukasti, sillä olen ehtinyt olla kotona oikeastaan vain pimeän aikaan. Onneksi valon määrä lisääntyy koko ajan ja ehkäpä lähiaikoina voisi jo päästä ottamaan kuvia, joissa ystävämme aurinko suvaitsisi valaista myös meidän neliöitä.

Sisustuksesta ja auringosta tuleekin mieleeni kevät ja parveke, jonka sisustamista odotan innolla. Viime kesä meni remontoidessa, joten parvekkeella oleskelu jäi minimiin, sen sisustamisesta nyt puhumattakaan. Parvekkeella on muutama esteettinen ongelmakohta. Ideoita niiden korjaamiseksi pyörii mielessäni, mutta haluaisin käyttää niiden ratkaisemiseksi vinkkejä myös teiltä ihanilta lukijoilta. Miksi pähkäillä näitä juttuja yksin, kun sen voi tehdä porukallakin samanhenkisten ihmisten kanssa täällä blogistaniassa? Katsotaan tätä parvekedilemmaa kuitenkin vasta keväämmällä, kun parvekkeelle tarkenee ylipäätänsä mennä.

 

Muun muassa tällaista olisi siis luvassa Casa Volmarin keväässä. Kommentteja ja toiveitanne otan mielelläni vastaan, joten ei muuta kuin tarvittaessa viestiä kommenttiboxiin tai sähköpostiin. Lisääntyneiden kävijämäärien lisäksi muutamia uusia rekisteröityneitä lukijoitakin on taas ilmestynyt tämän viikon aikana, joten ihan yksin täällä ei onneksi tarvitse höpötellä. Lämpimästi tervetuloa myös te uudet lukijat.

Alla olevan kuvan mukaisesti minä aion nyt virittäytyä entistä syvempiin viikonlopputunnelmiin piakkoin alkavan Axl Smithin luotsaaman Thank God It’s Friday -ohjelman parissa ja käyn vähän Elixiassa jumppailemassa, ennen kuin kaivaudun sohvan nurkkaan katsomaan Vapun ja Jennin tarjoamaa perjantaiviihdettä.

Ihanaa perjantai-iltaa!

Kaikki kuvat lainattu täältä.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Lasit (kenkä)lokeroihin

Viime joulukuussa esittelinkin täällä  "kenkälokerikkoani". Kyseessä siis seinän sisään upotetut lokerikot, jotka ovat pääasiassa täyttyneet kengilläni. Vielä tuolloin lokerikot olivat kauttaaltaan maalipinnalla ja tämä toi haasteita puhtaanapidolle. Jo remonttivaiheessa ajatus oli, että lokeroiden pohjalle laitetaan lasilevyt tuomaan näyttävyyttä ja ennen kaikkea helpottamaan pölyjen pyyhkimistä. Syksyn mittaan kertyi kuitenkin kaikenlaisia hankintoja ja nämä lokerot jäivät vähän unholaan.  Onneksi saimme kuitenkin loppuvuodesta vanhemmiltani vähän niin kuin tuparilahjaksi nämä lasilevyt. Iskä oli käynyt ne teetättämässä ja siinä ne ovat nyt olleet paikoillaan lähes kaksi kuukautta ja natsaavat mitoiltaan hyvin paikoilleen.  Ja vaikka itsestään ne pölyt eivät vieläkään häviä, niin nyt lokeroiden pohja on paljon helpompi sipaista puhtaaksi.

Hassua muuten, miten hyvin olenkaan saanut omittua kaikki nämä lokerot itselleni. Lokeroista löytyy nimittäin kenkien lisäksi paperikasseissa olevia asusteita; clutcheja, vöitä ja huiveja. Eipä sillä, tuskin miehellä nyt onkaan mitään sen kummempaa hinkua saada lokeroihin omia asusteitaan tai muuta roinaa. Tarkkasilmäiset voivat kuitenkin huomata, että yhdessä lokerossa on pistorasia. Rasian lisäksi lokeroon tulevat myös kaiutinkaapelit, jotka johtavat saunan lauteiden alla oleviin ämyreihin. Tarkoitus on siis sijoittaa yhteen lokeroon soitin, josta ohjataan myös saunan musiikki. Tämä lokero on siis luovutettava jossain vaiheessa yhteiseen hyvään.

Itse asiassa joululahjaksi saamamme soitin olikin lokerossa joulun jälkeen muutaman päivän, jolloin sain kuunnella lauteilla rentouttavaa löylymusiikkia. Vuoden vaihteessa toimme kuitenkin Sharpimme alakertaan ja sille tielle se on nyt jäänyt. Ehkäpä olohuone-keittiö –akselilla on enemmän tarvetta hyvälle soittimelle kuin saunassa, noin niin kuin oleskeluaikoja ajatellen. Pitänee kuitenkin ostaa toinen samanlainen masiina, jotta saunassakin saisi taas nauttia musiikista.  

Jaahas, lähtipä taas vähän sivureiteille nämä minun höpinät. Pointtina oli kuitenkin nämä pohjalasit, joten tässä tulee vielä pari kuvaa niistä.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hääkakkuhaaveita

Nyt tulee sunnuntai-illan kunniaksi niin makeita juttuja, että oikein hampaita kolottaa. Postaus sisältää runsaasti amerikkaistyylisiä kerroskakku-unelmia. Tämä tyttö on varmaan katsonut liikaa jenkkileffoja, sillä toiveissa olisi saada omiin häihin alla olevien kuvien tyylinen hääkakku.

Meillä on reilun kuukauden päästä palaveri pitopalvelun kanssa, jossa koitan varovasti tyrkyttää tätä näkemystäni. Pelkään kuitenkin, ettei kakkuideani saa pitopalvelulta kovin lämmintä vastaanottoa. Olen kuullut, että he eivät tee kyseisiä kakkuja "käytännönsyistä". Mitä ne syyt sitten ovat? Sitä en vielä tiedä, mutta epäilen niiden liittyvän kakun leikkaamiseen. Voin tietysti olla ihan hakoteillä. Palaverissa saan tietää syyt ja jos syyt saavat minutkin miettimään kakun toimivuutta juhlassa, olen valmis kompromisseihin. Vielä kuitenkin elän toivossa, että kakku-unelmani voidaan toteuttaa tavalla tai toisella, joten läväytän tähän kuvakollaasin silmääni miellyttävistä kakuista.

Suurina linjoina mainittakoon, että haluan kakun olevan valkoinen höystettynä hillityllä koristelulla, jonka sävy liittyy taas juhlapaikan muuhun koristeluun. Itse sävyä en halua vielä kertoa, sillä tiedän, että osa tulevista häävieraista käy täällä kurkkimassa blogiani ja pitäähän sitä vähän yllätystäkin säilyttää. ;)

Mikään näistä kakuista ei vastaa täysin sitä, mitä haluan, mutta pari liippaa aika läheltä. Osassa näistä on makuuni vähän turhan runsaat koristelut, mutta tarkoituksella jätin laittamatta tänne kuvan siitä unelmieni hääkakusta. Toivon voivani laittaa siitä tänne ihan oman kuvan sitten häiden jälkeen.

Mitä mieltä olet näistä kerrosunelmista?
















                            Kollaasin kuvat lainattu: 1, 23,
                                                              4, 5, 6, 7

lauantai 2. helmikuuta 2013

Lauantain leffasuositus

Heipähei vaan näin pikaisesti. Viikko hujahti jälleen kerran kovalla vauhdilla sekä hääsuunnitelmien, että kulttuurin parissa. Torstaina tuli käytyä parin vuoden tauon jälkeen ihan teatterissa. Ohjelmistossa oli Molière - Saituri, ja täytyy sanoa, että oli kyllä erittäin virkistävää käydä pitkästää aikaa katsomassa ihan tällaista live-esitystä. 

Eilen sen sijaan R houkutteli minut elokuviin katsomaan Tarantinon elokuvaa nimeltä Django Unchained. Lähdin elokuvaan, jos en nyt pitkin hampain, niin ainakin vähemmän innoissani. Ajattelin elokuvan olevan vain länkkäri keskivertoa tarkemmin kuvatulla räiskimisellä ja extraverellä, joka ei minua lainkaan kiinnosta. Väkivaltaahan elokuvassa oli ja paljon, sitä ei voi kieltää, mutta täytyy kyllä sanoa, että siitä huolimatta viihdyin penkissäni koko kahden tunnin ja 45 minuutin ajan oikein hyvin. Dialogit olivat pitkiä, mutta erittäin viihdyttäviä ja tarina kosketti. Suosittelen elokuvaa hyvillä mielin ja aion kyllä itsekin katsoa sen uudestaan. Uskon, etten ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä elokuvan päätyttyä lähes täysi salillinen katsojia taputti valkokankaalle. Sitä ei kyllä ihan joka leffan lopussa tapahdu.


                                     Kuvat lainattu

Tässäpä siis vähän ilmaista mainosta kyseiselle elokuvalle oikein kuvien kanssa. Onko joku muu jo käynyt katsomassa tämän teoksen?

Minä lähden pikkuhiljaa vaihtamaan oloasua farkkuihin ja suuntaan pitkästä aikaa sisustuskaupoille. Mielessä ei ole mitään sen kummempaa, mutta kiva käydä vähän katsomassa, mitä keväisiä uutuuksia liikkeisiin on saapunut.

Hyvää lauantaita kaikille.