sunnuntai 5. toukokuuta 2013

New York: matkapostaus osa I

Sunnuntain myöhäisillan kunniaksi lupaamaani matkatarinaa. Päätin jakaa tämän tarinoinnin suosiolla kahteen osaan, kun postaukselle alkoi tulla mittaa kohtuu pitkästi.


Yhdeksän päivän mittainen matka New Yorkiin sujui kivottomasti Finnairin suoralla reittilennolla. Lennon lähtökin oli ajoitettu todella hyvin; starttasimme Helsinki-Vantaalta 14.10, joten perillä olimme siinä klo 16 korvilla paikallista aikaa. Ensimmäisenä iltana hotelliin kirjautumisen jälkeen ehti siis hyvin vielä lähteä fiilistelemään suurkaupungin tunnelmaa. JFK:lta Manhattanille ajaa taxilla sellaiset 40-60 minuuttia, jos nyt ei mitään älyttömiä ruuhkia satu. Meidän saapumisaikaan töistäpaluu ruuhkaa tokikin oli, mutta se olivat enemmänkin Manhattanilta pois päin. Lentokentän edessä oleva taxijono näyttää aika pitkältä, mutta vetää todella nopeasti. Ei siis kannata koittaa onneaan ja hypätä pimeiden taxien kyytiin, vaikka niitä kovasti heti lentokentän ovista ulos astuttaessa tarjotaankin. Taxi on keltainen -ohjeistuksella pärjää pitkälle. 


Yövyimme Midtownissa, Radisson Martinique  -nimissä hotellissa. Hotelli oli ihan pelipaikoilla Broadwayn ja 6th Avenuen risteyksessä. Heti naapurista löytyi mm. Macy's ja Victoria's Secret. Aamupalapöydästä oli näkymät Greeleys Parkiin. Pakko muuten sanoa, että hotellin aamiainen oli todella maistuva ja monipuolinen. Edellisen reissun hotellissa oli tarjolla oikeastaan vain bageleita  ja pullaa, ja kieltämättä se oli pettymys skandinaaviseen hotelliaamiaiseen tottuneelle. Tämän hotellin aamiasbuffetista taas löytyi edellä mainittujen lisäksi munat, pekonit, hedelmät, marjat ja pannukakut, eli kaikki mitä tarvitset täydelliseen aamupalaan. Yllätykseksemme meidän maksamaamme summaan sisältyikin aamiainen, joten kävimme herkuttelemassa hotellin aamupalalla lähes joka aamu. Edellisellä kerrallahan aamupalamme oli pääsääntöisesti kahvilasta mukaan napattu kahvi ( tai siis minulla tee) ja bagel, jotka nautittiin sitten kadulla kulkien. Molemmissa aamiaistavoissa on puolensa. 

Luimme jo etukäteen, että monien lentoyhtiöiden henkilökunta käyttää ko. hotellia kaupungissa ollessaan. Tämä väite todella piti paikkansa, sillä joka päivä hotellin aulassa näkyi eri lentoyhtiöiden henkilökuntaa, joko sisäänkirjautumassa tai huonetta luovuttamassa. Edellisellä reissulla meidän hotelli oli ylempänä, aivan Central Parkin alareunassa. Sinänsähän hotellin sijainnilla ei olllut meille niin suurta merkitystä, sillä ostimme seitsemän päivän metrokortit. Meidän hotellin ulko-ovelta oli pauttiarallaa 10 metriä lähimpään metrotunneliin ja metrokortti maksoi kyllä nopeasti itsensä takaisin. 

Päivämme noudattivat hyvin pitkälti samaa rutiinia. Aamulla heräsimme siinä seitsemän kieppeillä ja aamupalan jälkeen lähdimme liikenteeseen. Ajoimme metrolla eri paikkoihin, jossa sitten kävelimme nähdäksemme mahdollisimman paljon. Tuhti aamupala piti nälkää niin hyvin, että seuraavan kerran pysähdyttiin syömään yleensä iltapäivällä siinä kolmen maissa. Ravintoarvoilla ei paljoa hurrata, sillä me suurkulutimme amerikkalaista pikaruokaa; pitsaa ja hamppareita. Täytyy myöntää, että vaikka minäkin olen kovasti noiden herkkujen perään, niin kyllä tuossa ajassa ehti jo kovasti tulla ikävä rahkaa ja normaalia kotiruokaa. Mutta eikös lomalla saa herkutella vähän enemmän?  Mäkkärissä emme sentään käyneet, vaan kävimme sellaisissa paikoissa, joihin täällä Suomessa ei pääse, kuten  Wendy's, TGI Fridays, Shake Shack. Näistä mainittakoon, että Shake Shack on aivan omaa luokkaansa. Ketju on lähtöisin Madison Square Parkista, hot dog -kärrystä. Jos roskaruoka kelpaa, kannattaa ehdottomasti jonottaa tämän ravintolan tilaustiskille ja tilata Shack burgerin kaveriksi shake. Lyömätön yhdistelmä.

Shoppailun ja yleisen fiilistelykävelyn lisäksi kävimme Top of the Rockissa ihastelemassa maisemia. Edellisellä reissulla kävimme Empire State Buildingissa, joten tällä kertaa kävimme sitten tarkastamassa maisemat vähän eri kohdasta. Jos aikomuksena on vierailla molemmissa pilvenpiirtäjissä, kannattaa Empire State Buildingissa vierailla pimeän aikaan ja Top of the Rockissa päiväsaikaan. 




Vapaudenpatsaalle emme tälläkään kertaa jonottaneet, vaan tyydyimme katselemaan sitä Staten Island Ferryltä, jolla pääsee ihan ilmaiseksi Manhattanilta White Hall terminaalista Staten Islandille. Lautalta pääsee ihailemaan sekä Manhattaminen eteläkärkeä, että vapauden patsasta. Lauttamatka ottaa sellaiset 25 minuuttia suuntaansa ja takaisin pääsee saman tien seuraavalla lautalla. Lauttaa on kuitenkin vaihdettava terminaalissa ja jos et ole tarpeeksi nopea liikkeissäsi, et välttämättä mahdu/ehdi heti lähtevän lautan kyytiin. Me emme ymmärtäneet toimia tarpeeksi nopeasti, vaan ehdimme vain näkemään, kun lähtevään lauttaan menevän kulkuaukon ovet lätkästiin kiinni nenämme edestä. Onneksi lautat lähtevät puolen tunnin välein, joten kovin kauaa emme onneksi joutuneet odottamaan uutta kyytiä. 

Kulttuuriosuuteen kuului vierailu luonnontieteellisessä museossa (AMNH). Lähdimme sinne aivan takki auki katsellemaan dinosauruksien luita. Museohan oli aivan valtava ja näin jälkikäteen olisi voinut vähän etukäteen miettiä, mitkä osiot sieltä haluaa käydä läpi. Aikaa kun oli vain aamupäivä. 

Museoaamupäivän jälkeen harrastimme vähän kevyempää kulttuuria ja kävimme illalla leffassa.   Tällaisena Finnkinon kävijänä hämmenystä aiheutti automaatista ostettu lippu, jossa ei ollut lainkaan paikkanumeroa. Istumapaikka valittiin siis oman mielen mukaan saliin saavuttaessa. Liput tarkastettiin eli kerättiin pois kerrosta alempana, kuin missä itse näytökset olivat, eli käytännössä olisimme voineet kävellä ihan mihin saliin tahansa tai jäädä leffan päättymisen jälkeen katsomaan toista esitystä. Jenkeillä tuntuukin olevan tapana tulla ja mennä kesken näytösten, jos ensiksi valittu elokuva ei tunnukaan kiinnostavan. Me suomalaisethan, näin karrikoidusti, kehtaamme poistua salista ainoastaan tosipaikan tullen. Plussaa leveistä ja pehmeistä istuimista mukitelineineen, miinusta keskelle salia sijoitetuista portaista. Mitä ihmettä on mietitty leffasalia suunniteltaessa, laittaa nyt kulkuväylä parhaille katselupaikoille!

Koska leffateatterin karkkivalikoima oli surkea, lähes olematon, ostimme ennen elokuvan alkua limsan ja popparit. Huomasimme, että kun täällä meillä päin saa lisätä poppiksien joukkoon erilaisia mausteita, niin jenkeillä on tapana lisätä popcorniensa sekaan mausteiden sijasta sulaa voita. Tokihan tätä tapaa oli itsekin kokeiltava  ja täytyy sanoa, että hyi hitto! Puolipussillista kyseistä yhdistelmää ja vieläkin meinaa tulla oksennus voipoppiksia ajatellessa. 

Time Squaren punaisilla portailla kävimme paistattelemassa päivää ja ihmettelemässä ihmisvilinää. Jos kaupungissa vierailee, kannattaa tämä kuuluisa valomainoksilla kyllästetty paikka käydä tietenkin katsastamassa, mutta täytyy sanoa että en yhtään ihmettele, että paikalliset karttavat tätä aukiota. Päivästä tai kellonajasta huolimatta hervoton määrä ihmisiä pienellä alueella. Itse ainakin viihdyn vähän väljemmillä vesillä. Voi myös olla, että Bostonin tapahtumista johtuen, ei tehnyt mieli viettää aikaa tällaisissa ihmismassoissa.
Tässäpä referoitua matkatarinaa. Kirjoittelen vielä erillisen postauksen mm. shoppailuun liittyvistä jutuista, sen kun varmasti kiinnostaa monia. ;)

12 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoista oli lukea tämä postaus, seuraavaa odotellessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, osa II tulossa piakoin. :)

      Poista
  2. Mielenkiinnolla luin ja jatko-osaa odotellessa :) Haaveena olisi joskus käydä tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, jos on vaan mahdollista päästä lähtemään. Minä koitan kiireiltäni piakoin kirjoitella loppuun loput matkakertomiset. :)

      Poista
  3. Ooooh, mulla varmaan lähtis järki ja ymmärrys päästä jos pääsisin tuonne! :D Seuraavaa juttua odotellessa :)
    Mulla olis blogissa myös jotain sulle: http://littlebigthings-littleb.blogspot.fi/2013/05/tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä siellä ainakin niskat helposti kipeytyy pilvenpiirtäjiä ihmetellessä. :)

      Poista
  4. ihania kuvia ja hyvät jutut! voi kun tuonne pääsisi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla. Ei muuta kuin seuraavaa lomaa suunnittelemaan. ;)

      Poista
  5. Aivan ihanalta kuulostaa teidän matka. Ajattele, mä olen ollut samalla ferry-ajelulla ( katselin juuri kuvia eilen ) ja WTC:n tornin olivat vielä minun kuvissani!! Aika hurjalta tuntuu, kun tosiaan just eilen katsoin omia kuvia ja nyt sinun!!!! WOW!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti. Mullakin on työkoneen taustakuvana tuo eteläkärjen siluetti ja siinä näkyy vielä kaksoistornit. Surullissta ettei niitä enää ole, mutta kylläpä tuo Freedom Tower aika hulppeaksi näyttää rakentuvan.
      Sinulta löytynee vähän monipuolisemmin noita Amerikan kuvia. ;)

      Poista
  6. Aaahhh... Miten ihania kuvia! Tuonne kun joskus pääsisi! Ja ehdottomasti haluan lukea lisää teidän reissusta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin lentoja kärkkymään, niin sillä saa vähän vielä lisättyä matkakuumetta. :)

      Poista